Naivismi vaatii tiettyä elämänkokemusta

Naivismi vaatii tiettyä elämänkokemusta

Reijo Kivijärvi oli pitkään Iittalan naivistinäyttelyyn osallistuneista se porukan nuorin. Toisin on nyt, 25 vuotta myöhemmin. Jo 36 vuotta taidemaalarina toiminut Kivijärvi on osallistunut neljännesvuosisadan Naivistit Iittalassa -näyttelyyn. Ja on siis porukan nestori nykyään.

“Alkuvuosina tekijät olivat iäkkäämpiä, sillä naivismi vaatii tietynlaista elämänkokemusta. Heistä moni on poistunut maailmasta viime vuosien aikana”, Kivijärvi toteaa.
Alkuaikoina Naivistit Iittalassa –näyttelyihin osallistujat olivat pitkälti samoja, opittiin tuntemaan toisensa. Sekin on nyt toisin. Uusia tekijöitä on tullut, eivätkä kaikki enää välttämättä tunne toisiaan.
“Alkuvuosina näytteilleasettajia oli myös vähemmän, noin 30. Nythän tekijöitä on ollut jopa 50”, Kivijärvi vertaa. Hän sanoo, että alkuvuodet menivät omaa tyyliä hakiessa. Vuosien myötä fokus on löytynyt menneen ajan maailmasta, nostalgiasta. Kivijärvi sanoo maalaavansa lapsuutensa sielunmaisemaa.
“Silloin kylät oli täynnä väkeä, elettiin omavaraisesti. Pienessä mökissä asui yleensä iso perhe, paria lehmää pidettiin. Ihmistyypit olivat sellaisia, että heillä vaatteetkin olivat kasvaneet päälle,” hän kuvailee. Kivijärvi elää samalla tavalla kuin taulujensa henkilöt. Koti Soinissa on perinnekylä, jonka hän on 30 vuoden aikana omin käsin rakentanut. Etelästä tulevat vieraat yleensä toteavat Kivijärven merkille tullessaan löytäneensä selityksen hirsirakennusten kuvaamiselle.
“Auringon ensimmäiset tai viimeiset säteet hirsiseinällä, se on kauneimpia asioita maailmassa”, Kivijärvi vahvistaa. Naivistina Kivijärvi edustaakin naivistien vanhempaa polvea, jonka maalauksissa sadunomaisuus tulee nostalgiasta.

Alkuvuosista taiteilijan värimaailma on vahvistunut, tullut värikylläisemmäksi. Kivijärvi maalaa kerroksittain, useita kerroksia päällekkäin. Töitä on tekeillä useita yhtä aikaa, sillä kerrosten täytyy kuivua maalaamiskertojen välissä. Näin maalauksiin tulee tilan tuntua, värikylläisyyttä ja pehmeyttä, joka on muodostunut hänen tavaramerkikseen. Aiheet maalauksiin löytyvät yleensä reissun päällä, kun saa hiukan etäisyyttä. Niitä hän kirjailee ylös lappusille ja vihkoihin.

Hän kertoo kierrelleensä paljon pieniä kyläteitä. Niiden päästä löytyy yleensä vain hiljaisuutta, hylättyjä taloja. Niihin täytyy sitten keksiä elämää. “Pienen taulun tekeminen vaatii enemmän aivotyötä, siihen tarvitaan joku terävä oivallus. Isompaa työtä tehdessä siinä aivan hullaantuu, menee mukaan siihen taulun maailmaan. Yleensä soitan musiikkia maalatessani, mutta se ei saa olla liian nopeatempoista”, Kivijärvi kertoo.

Naivistit Iittalassa on ollut Kivijärvelle tärkeä ja hieno näyttely aina. Eräänlainen ponnahduslauta, kuten monelle muullekin. Asiakaspiiri on pitkälti Etelä-Suomessa, kontakteja ja näyttelyitä on pitkin Suomea. Viime vuoden Suomi 100 -teema piti taiteilijan erityisen kiireisenä. “Tuli luvattua tauluja joka paikkaan. Olen aika huono kieltämään, kun tarjotaan mahdollisuutta”, Kivijärvi kertoo.

Yksi asia ei kuitenkaan ole muuttunut 25 vuodessa. Kivijärvi kertoo edelleenkin olevansa taiteilijoista se, joka tuo työnsä viime tingassa. Joka vuosi hän kertoo päättävänsä, että nyt aloitan hyvissä ajoin.
“Onkohan yhtään vuotta mennyt niin, etten olisi ollut se Matti Myöhäinen, Kivijärvi miettii.

Artikkelin kirjoittanut:

Susanna Mattila

Post a comment