Mitä on naivismi?

Mitä on naivismi?

NAIVISMI

(ransk. naive < lapsenomainen, vilpitön, yksinkertainen, lat. native < synnynnäinen, luonnollinen)

KAKSI TAPAA TULLA NAIVISTIKSI

  1. Naivismi on ennen kaikkea itseoppineiden taidetta

Itseoppinut naivisti ei ole saanut taidekoulutusta. Naivisti tulee kansan syvistä riveistä ja taidemaailman ulkopuolelta. Siitä huolimatta hän voi saada merkittävän aseman aikansa taiteessa ja myöhemmin oman paikkansa taidehistoriassa. Itseoppineita naivisteja on kutsuttu myös sunnuntaimaalareiksi, millä tarkoitetaan sitä, että heillä on jokin toinen työ ja siksi taiteen tekeminen sijoittuu vapaa-aikaan.

  1. Taidekoulutuksen saanut taiteilija valitsee naivismin tyylikseen

Itseoppineiden ja taidekoulutksen saaneiden naivistien taiteellinen kehitys poikkeaa toisistaan, sillä lähestyväthän he naivismia vastakkaisista suunnista. Osapuolilla ei kuitenkaan ole naivistisessa taiteessa ’laatu- tai arvoeroa’, vaan yksinomaan tekijän lahjakkuus ja yksilöllisyys ratkaisevat.

TYYLILLISET PIIRTEET

Taiteen akateemisten oppien kannalta naivisti tekee lähes kaiken aivan väärin.  Sen sijaan naivismin näkökulmasta hän tekee kaiken aivan oikein ellei jopa täydellisesti. Siksi myös käsitteen naivismi latinan ja ranskan kielestä tulevat merkitykset ovat tyylin positiivisia piirteitä.

Naivismi on ilmaisultaan figuratiivista ja kertovaa. Ehkäpä moni naivisti on varsinkin alkuvaiheessa pyrkinyt realismiin ja vihastunut itselleen, kun lopputulos on jotain aivan muuta. Epävarmuus on muuttunut itsevarmuudeksi siinä vaiheessa, kun hän on löytänyt ilmaisulleen nimen, naivismi.

Naivismista voi löytää realismin ja maagisen realismin tai jopa surrealismin vivahteita. Vielä yleisemmin naivistien teoksissa havaitsee sadunomaisia, fantastisia ja humoristisia piirteitä. Ei siis mikään ihme, että moni naivisti on tehnyt postikortteja ja kuvittanut satuja.

Naivisti ei stressaa luovuuttaan oikealla perspektiivillä, oikeilla mittasuhteilla, sommittelusäännöillä tai väriopeilla.   Naivisti ei myöskään piitata modernistisesta pelkistämisen ihanteesta – vähemmän on enemmän. Sen sijaan naivisti ajattelee, mitä hän vielä voisi lisätä teokseensa – enemmän on enemmän. Niukkuuden sijasta naivisti nauttii runsaista yksityiskohdista, koristeellisuudesta ja kolorismista. Yleistä on ääriviivan käyttö.

AIHEET

Kun kuvataiteessa yleensä korostetaan nuoruuden uudistavaa voimaa, naivismi vallitsevasti liittyy ihmisen elämänkaaren myöhempiin vaiheisiin: kun lapset ovat lähteneet maailmalle tai kun työstä eläköityminen antaa täydenvapauden toteuttaa itseä. Siksi naivismin aiheet ovat usein omaelämäkerrallisia. Nyt kun suuret ikäluokat ovat naivismin tekijöinä, maalaisnostalgiat hallitsevat omaelämäkerrallisia aiheita.

On myös nuoria naivisteja, eikä ikäeroa välttämättä voi nähdä itse taideteoksista. Yleistä on, että aiheet lähtevät tekijän omasta elämästä, mutta taideteokseen siirryttyään arkinenkin aihe voi kehittyä satumaiseksi ja fantastiseksi. Suosittuja ovat kukka- ja eläinaiheet. Varsinkin monen humoristin naivismi saa alkunsa aktiivisesta ympäröivän todellisuuden tarkkailusta. Lempeä nauru ihmisen outouksille ja oikuille on naivismille tyypillistä.

Ikärajoista riippumatta naivismi on elämänmyönteistä ja -iloista. Naivismi julistaa onnellisen elämän mahdollisuutta.  Sen voi tarvittaessa myös ymmärtää kannanottona kovin ristiriitaista aikaamme kohtaan.

HISTORIA

Naivismin ensimmäisenä taiteilijana pidetään ranskalaista Henri Rosseau’ta (1844-1910).   Muun muassa Picasso ja Gauguin ihailivat Rosseaun taidetta.

Naivismi on modernistinen tyyli, mutta se koettiin myös vastareaktiona aikansa –ismeille. Siinä tunnistettiin teoriasta ja järjen ylivallasta vapaata, aitoa ja alkuperäistä luovuutta. Siksi erityisesti ekspressionistit ja surrealistit ovat ihailleet naivisteja. Samasta syystä naivismi on yhdistetty lasten, mielisairaiden ja luonnonkansojen taiteen kanssa samaan ryhmään. Nykytaiteen yhteydessä sanaa naivismi ei juurikaan esiinny, mutta monet nykytaiteilijat ovat kuin huomaamattaan omaksuneet ilmaisuunsa naivistisia piirteitä.

Suomessa naivismin pioneeri oli turkulainen Sulho Sipilä (1895-1949). Varsinaisesti naivismi murtautui Suomen taiteeseen 1960-1970 –luvulla. Ateneumissa vuonna 1973 järjestetty näyttely Kansan kuvia kasvatti merkittävästi naivismin suosiota.  Aivan erityisesti ihasteltiin Balkanin alueen talonpoikaistaiteilijoita, joiden vaikutus siirtyi myös maamme naivismiin.

Nykykansantaide eli ITE-taide kuuluu naivismin historialliseen ketjuun. Vaikka naivismi on välillä pitkiäkin aikoja taidemaailman marginaalissa, se voi kaiken aikaa oikein hyvin. Naivistit Iittalassa –näyttely on 30 vuoden ajan esitellyt suomalaista naivismia.

 

Teksti Hannu Castrén

Teokset Esa Leppänen, Katja Mesikämmen, Heli Pukki