Naivismin juhlaa -kesänäyttely

Naivismin juhlaa -kesänäyttely

19.5.-19.8.2018 

Avoinna joka päivä klo 10-19

Vanha puukoulu, Hollaajantie 2

14500 Iittala

p. 045 7730 1686

info@naivistitiittalassa.fi

 Lippujen hinnat

Aikuiset 9 €

Eläkeläiset, opiskelijat, työttömät 7 €

Ryhmälippu min. 20 henkeä 5 €

Alle 18-vuotiaat maksutta.

Juhlan kunniaksi 30-vuotiaat maksutta

Maksuvälineenä käy naivistit Iittalassa -lahjakkortti, pankki- ja luottokortit sekä käteinen.

Pääsylippu on henkilökohtainen. samalla lipulla voi käydä näyttelyssä koko kesän.

 

Parkkipaikat

Koulun parkkipaikka (rakennuksen 6 ja Iittalantien välissä – IIttala-halli) on näyttelyvieraiden käytössä koulun lomien aikana. Lasimäen parkkipaiklata (P) on näyttelyyn matkaa n. 200 m.

Esteettömyys

Näyttelyn alakertaan on esteetön pääsy. Liikuntarajoitteiset voivat saapua puukoulun eteen autolla ja alakertaan on luiska. Liikuntarajoitteisen lipun hinta on 5 euroa, avustaja veloituksetta. Lisäinfoa p. 040 5111 466

Naivismin ylistys

Usein kuulee vakuuteltavan, että kaikki ihmiset ovat luovia. Enimmäkseen ajatus jää kuitenkin asiantuntijoiden kannustuspuheeksi ilman konkreetista ratkaisua. Siksi viestin vastaanottajat jäävät hämmentyneenä pohtimaan, että missähän se sellainen luovuus minussa luuraa.Kuvataiteessa tilanne on aivan toinen, sillä siitä löytyy myös käytännön toimiva malli: Naivismi!

Naivismi ei edellytä erityisiä taideopintoja, vaan se on aidosti itseoppineiden taidetta. Ihmiset, jotka ovat ruuhkavuosien vuoksi joutuneet kätkemään oman taiteellisen luovuutensa, voivat herättää sen eloon heti, kun elämäntilanne on otollinen. Naivismi sopii täydellisesti työssäkäyvänkin vapaa-aikaan, sillä onhan naivisteja kutsuttu myös sunnuntaimaalareiksi.

Siis, jos luovuus alkaa vääjäämättömästi nousta pintaan, on syytä aloittaa jo ensi viikonloppuna. Ryhtymisessä luova intohimo on paljon tärkeämpi asia kuin vaikkapa viimeistelty työskentelytila – keittiön pöydän ääressä voi hyvin syntyä ensimmäinen teoksesi.
Heti kun päätös on siirtynyt toteutusvaiheeseen, taiteellinen työskentely alkaa rytmittää elämää ja jäsentää identiteettiä. Aiheita pulpahtelee esiin niin menneestä, nykyhetkestä kuin tulevastakin. Naivismille on tyypillistä, että sen edustajat ovat alkaneet tehdä taidetta vasta keski-ikäisenä tai usein myöhemminkin. Tuntuu jopa siltä, että kolmas ikä on naivistin parasta aikaa. Siksi myös taiteen tärkeät aiheet löytyvät suoraan tekijän elämänkokemuksista. Tehdessä muisti kirkastuu! Myös haaveet ja fantasiat kuuluvat todellisuuteen siinä kuin käsitys onnellisesta elämästä. Olemisen kauneus on naivistin suuri aihe. Kriittisyyskään ei ole suljettu pois, vaikka onkin naivismissa harvinaista.

Itseoppineiden taiteella on yhtymäkohtia kansantaiteeseen, jota ihmiskunta on iltapuhteinaan harrastanut varmaankin jo kivikaudelta asti. Itse naivismin historia taiteen itsenäisenä suuntauksena on paljon lyhyempi. Se syntyi modernismin alkuvaiheessa 1800-luvun lopulla. Suuntauksen pioneeri oli ranskalainen Henri Rosseau, joka oli ammatiltaan tullimies.
Siksi häntä on kutsuttu myös Tullimies-Rosseauksi, mikä samalla kuvaa hyvin naivismin ja muun työn suhdetta. Vasta eläkeiässä Rosseau siirtyi vapaaksi taiteilijaksi, kuten tapahtuu monen naivistin kohdalla yhä edelleen. Pablo Picasso ihaili Rosseaun taidetta. Naivismin sisältämä aito ja alkuperäinen yhteys luovuuteen vaikutti laajemminkin modernististen tyylien, kuten ekspressionismin, kubismin ja surrealismin, ihanteisiin. Näin itseoppineet taiteilijat tavallaan opastivat korkeakulttuurin kehitystä luovuuden juurille ja olivat ennen kaikkea vastavoimina korostuneen teoretisoituneelle ja estetisoituneelle taiteelle. Niin on edelleen.
Naivistinen taide vaikuttaa luovana pohjavirtana myös nykytaiteessa. Sen läsnäoloa ei kuitenkaan erikseen mainita. Poleemisesti voisikin väittää, että kuvataiteen oppitavoitteet on asetettu niin korkealle, että itseoppineet eivät oikein sovi enää sen konseptiin. Taiteen tutkivaa linjaa korostava ja taiteen tohtoreita valmistava koulutus ei huomaa itseoppineiden merkitystä ja roolia nykytaiteessa, mutta se ei ole heille mikään ongelma.

Itseoppineet taiteilijat toimivat itsellisesti ja tarvittaessa myös riippumattomina taideinstituution vaatimuksista ja henkisestä ilmapiiristä. Hienoisen itseriittoisesti voisikin todeta, että kun taideinstituution piirissä pohditaan nykytaiteen vastaanottoa taidekasvatuksellisena haasteena, naivismin kohdalla sellaiseen ei tarvitse kuluttaa energiaa. Naivistit Iittalassa -kesänäyttely täyttää vuonna 2018 30 vuotta ja kävijämäärät ovat kaiken aikaa osoittaneet, ettei sillä ole mitään vaikeuksia saada suurta yleisöä liikkeelle.

Suomeen naivismi ilmestyi 1900-luvun alussa. Varsinainen kukoistusvaihe alkoi kuitenkin vuosikymmeniä myöhemmin. Ateneumissa oli vuonna 1973 esillä kansainvälinen naivismin näyttely Kansan kuvia. Monet Naivistit Iittalassa -näyttelyn vanhemmista taiteilijoista ovat kertoneet, kuinka Ateneumin näyttely sai heidät löytämään oman taiteellisen luovuutensa ja uskomaan itseoppineen mahdollisuuksiin Erityisesti Balkanin alueen naivismi, jota myös talonpoikaistaiteeksi kutsuttiin, teki niin suuren vaikutuksen suomalaisiin, että sen merkkejä näkyy edelleen nykynaivismissamme. Naivistit voidaan jakaa kahteen eri ryhmään: itseoppineisiin naivisteihin ja taidekoulun käyneisiin, jotka ovat valinneet naivismin omaksi tyylikseen. Ateneumin näyttelyn jälkeen nimenomaan itseoppineiden naivistien määrä Suomessa alkoi kasvaa ja toisaalta heidät alettiin myös tarkemmin tunnistaa varsinaisen taidekentän ulkopuolelta. Silloin löydettiin muun muassa Andreas Alariesto ja Enni Id.

Naivisteja ei pidä sekoittaa taiteen harrastajiin, jotka osallistuvat taiteen kursseille ja kansalaisopiston piireihin. Hehän pyrkivät omaksumaan taiteen klassisia oppeja; siis tekemään mm. oikean perspektiivin mukaan. Monet naivistitkin ovat osallistuneet samoille kursseille ja piireihin, eikä harrastus suinkaan ole ollut turhaa. Löytäessään oman itseoppineisuutensa luovan loiston, he vain ovat huomaamattaan hylänneet itselleen turhanpäiväset opit. Naivisti itse luo omat aiheensa ja niiden visuaalisen esitystavan, eikä muuta tarvita.

Hannu Castrén

Kesän 2018 taiteilijat

KIA-MARIA AHO, 1974, Vantaa
PIRJO ALATALO, 1958, Hämeenlinna
KAARINA ALSTA, 1944, Espoo
SERGEI ARHIPOV, 1956, Helsinki
MIA BERGQVIST, 1974, Espoo
STINA ENGVALL, 1955, Kristiinankaupunki
MARGIT HAKANEN, 1948, Tampere, Kustavi
PETRA HEIKKILÄ, 1976, Tampere
HANNU HIRSIVUORI, 1954, Tampere
SINIKKA HURSKAINEN, 1951, Imatra
MINNA ISO-LÄHTEENMÄKI, 1963, Tampere
MAIJA KANERVA, 1946, Tampere
REIJO KIVIJÄRVI, 1955, Soini
PENTTI KOIVIKKO, 1944, Naantali
RAUNI KOIVISTO, 1959, Hyvinkää
SIRKKA KOIVULA, 1948, Laukaa
RIITTA KOLARI, 1967, Tampere
MARTTI LAAKSONEN, 1950, Turku
MATTI LAINE, 1953, Kauttua
LAURI LAHTINEN, 1960, Turku
SONJA LEHTO, 1950, Helsinki
KAUKO LEHTONEN, 1940, Pori
MINNA LEHVÄSLAIHO, 1967, Porvoo
ESA LEPPÄNEN, 1967, Kuusamo
SEIJA LEVANTO, 1960, Nakkila
TALVIKKI LUSA, 1962, Teuva
KATJA MESIKÄMMEN, 1968, Turku
OUTI MARKKANEN, 1951, Konnevesi
HANNA MEURONEN-MAJAMAA, 1948,
Lappeenranta
KATI MIKOLA, 1961, Sauvo
RAIJA MÄNNISTÖ-KOSKI, 1948, Kurikka
VIRVE NIEMI, 1950, Iittala
RAIJA NOKKALA, 1956, Uusikaupunki
MERJA NYKÄNEN-NAUKKARINEN, 1967,
Pieksämäki
KIKKA NYRÉN, 1951, Lahti
MARJAANA ORKONEVA, 1959, Kirkkonummi
TERHO PELTONIEMI, 1966, Jyväskylä
HELI PUKKI, 1969, Lappeenranta
ASTA PULKKINEN, 1947, Hollola
PIRKKO PULLINEN-VALTONEN, 1950, Iittala
JOSE RÄSÄNEN, 1967, Siuntio
PÄIVI SALMINEN, 1959, Turku
HELENA TÖRMÄLÄ, 1941, Kouvola
EINO VIIKILÄ, 1954, Kuhmoinen
AIMO VUORINEN, 1963, Eura
INKA YLIHÄRSILÄ, 1981, Tampere
PERTTI YLINEN, 1947, Vantaa
VESA SARENKO muistoryhmä, 1945-2017, Naantali

Naivistit Iittalassa on myyntinäyttely.
Teoksen ostaminen on helppoa. Valitset itseäsi puhuttelevan teoksen ja suoritat maksun. Näyttelyn päätyttyä voit noutaa teoksen Iittalasta tai se toimitetaan sinulle.