Asta Pulkkinen

ASTA PULKKINEN

s. 1947
asuu ja työskentelee Hollolassa

Asta Pulkkinen on osallistunut Naivistit Iittalassa –näyttelyyn vuodesta 1996 alkaen. Kun avajaiset Iittalassa ovat ohi, hän alkaa viimeistellä kesänäyttelyään, joka avautuu kotiateljeessa Hollolassa juhannuksen jälkeen. Omien maalausten lisäksi siellä on lahjapuoti ja kahvila. Blogikirjoituksista voi myös huomata, että joillekin vierailijoille pihapiiri vanhoine rakennuksineen tekee suuren vaikutuksen maalausten rinnalla.

Taiteilijan toimeentulon kannalta taideteokset ja lahjapuodin tuotteet ovat olleet välttämättömässä suhteessa toisiinsa. Pulkkinen on kertonut, kuinka tärkeää oli, kun hänen designistaan kiinnostuttiin sekä Yhdysvalloissa että Japanissa. Maalasin naivistisia koruja Japanin suurimmalla tavaratalolle Mikimotolle vuosina 1979-1983 ja kaikki mitä pystyin tekemään meni sinne. Tällä hetkellä maalaamiani kuvia tuotteistetaan erilaisiin koriste- ja käyttöesineisiin, joista suurin osa viedään edelleen Japaniin. Olen myös mukana kansainvälisessä muotitiimissä suunnittelemassa kuviomalleja erilaisiin asusteisiin.

Mittavien tilausten avulla Pulkkinen on taloudellisesti pystynyt keskittymään taiteen tekemiseen, ja niiden tuotoilla oli mahdollista peruskorjata myös Hollolan keskiaikaisen kirkon kupeessa sijaitseva Kanttorila. Hänen kotinaan on ollut jo 40 vuoden ajan 1864 rakennettu karjalainen hirsirakennus, joka on siirretty sijoilleen Hollolan keskustaan. Yhdessä piharakennusten kanssa se muodostaa kulttuurihistoriallisesti ainutlaatuisen kokonaisuuden. Juuri sellainen sopii loistavasti naivistin asuin- ja työskentelypaikaksi.

Taiteilija onkin viitannut siihen, ettei maalausten aiheita tarvitse etsiä hollolalaista kotipiiriä kauempaa: Yleensä kuvani syntyvät jostain mitä näen ja mitä tunnen. Lähden esimerkiksi ulos ja katson taivaalle. Aivan mielettömän ihanat värit. Puut, talot, ihmiset toimittamassa arkisia asioitaan, linnut, eläimet, valot, varjot. Jotain ihan tavallista. – Minulle pääasia on, että se mitä teen, on jollain tavalla itse koettua ja läpi hengitettyä.

Taideopinnot vaikuttavat Pulkkisen naivismiin siten, että hän haluaa tutkia värien käyttäytymistä eri valaistusolosuhteissa. Hän on opiskellut Vapaassa taidekoulussa ja Ateneumin iltakoulussa 1970-luvun alussa. Opinnoista huolimatta hän kokee naivismin olleen luontevin ilmaisutapa kaiken aikaa. Aina nähdyn ja koetun siirtäminen maalaukseksi ei onnistu yhdellä kertaa, vaan taitelija jatkaa keskeneräistä työtä sitten, kun tuntee olevansa valmis siihen.

Hollolan kunta luovutti vuonna 2012 Asta Pulkkiselle Pro-Hollola –mitalin. Perusteluissa korostettiin hänen ansioitaan kulttuurin edistäjänä ja kulttuurimiljöön vaalijana, mutta sen lisäksi mainittiin myös hänen vuosittain järjestämänsä kesänäyttelyt ja joulutapahtumat. Ateljee Asta Pulkkinen on luovan alan yritys ja kunnan matkailun vetovoimatekijä. Näyttelyyn voi saapua vaikkapa Lahdesta alkavaa pyöräilyreittiä pitkin.

Asta Pulkkisen monipuolisen aktiivisuuden aavistaa jo hänen taiteilijaksi kehittymisensä alkuvaiheessa. Lisääntyvä halu piirtämiseen alkoi teini-iässä ja into teki rohkeaksi: Kuljin kaikkialla musta ohut tussikynä ja muistilehtiö mukanani ja piirsin. Piirsin luonnossa ja kaupungilla. Joskus ihmisiä kerääntyi ympärilleni seisomaan ja katsomaan. Ei se häirinnyt. Jo 17-vuotiaana hän teki omaan mielikuvitusmaailmaansa perustuvan kuvakirjan, joka jäi julkaisematta. Savon Sanomien sunnuntailiitteessä hänellä oli oma palsta, jossa esiintyi ’pikku enkeli’. Edelleenkin sama enkeli saattaa liihotella mukaan maalauksiin, joiden aiheet taiteilija on nähnyt lähiympäristössään. Tussin lisäksi hänen tekniikoinaan ovat munatempera ja guassi.

Asta Pulkkisen taiteellinen identiteetti perustuu sekä yksityisen ja julkisen että sisäisen ja ulkoisen dynaamiseen vuorovaikutukseen. Kesällä hän ei maalaa, vaan nauttii kesästä, esittelee taidettaan ja ottaa vastaan näyttelyvieraita. Syksyllä alkaa maalaamisen aika. Pimenevä vuodenaika aivan kuin vahvistaa taiteilijan siirtymistä ulkoisista havainnoista sisäisiin näkyihin. Monissa hänen maalauksissaan maisemat ja tapahtumat on jopa kuvattu pään sisällä olevassa tilassa, jossa ulkoinen havainto alkaa muotoutua tunteen, mielikuvituksen ja fantasian menetelmin. Suoraan tähän viittasi myös vuoden 2016 kesänäyttelyn nimi, Pään tarinoita.

Kun nähty muuntuu pään sisäisiksi maisemiksi, on täysin mahdollista, että kalatkin lentävät taivaalla tähtien loisteessa. – Aihepiirini liikkuu maan ja taivaan välillä. Joskus kaikki tapahtuu ilmassa.

www.astapulkkinen.fi