Helena Törmälä

HELENA TÖRMÄLÄ

s. 1941
asuu ja työskentelee Kouvolassa

Helena Törmälä luonnehtii karjalaisuutta ja ortodoksisuutta elämänsä tärkeiksi voimavaroiksi. Hänen isänsä oli kotoisin Suistamolta ja äiti Suojärveltä. Törmälä on maalannut ikoneita yli 30 vuotta ja 15 vuotta sitten ikonien rinnalle alkoi ilmestyä naivistisia maalauksia. Taiteilijan työskentelyssä ne täydentävät toisiaan: Ikonimaalaus kun on kovin kurinalaista, minulla on nykyisin taipumus kurittomuuteen. Iittalassa hän esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 2014.

Myös pääsiäismunien kerääminen ja maalaaminen liittyy sekä ortodoksisuuteen, ikoneihin että lopulta myös naivismiin. Kansainvälisesti pääsiäismunien kuva-aiheet perustuvat Kristuksen kärsimyshistoriaan, voivat olla puhtaasti dekoratiivisia tai sisältävät kansanelämän kuvauksia. Raamatullisilla aiheilla on tärkeä rooli Törmälän naivismissa, mutta yleensä hän esittää ne osana ihmisten jokapäiväistä elämää. Tässä hän jatkaa jo keskiajalta periytyvää traditiota, jossa taiteilija voi kuvata vaikkapa Jeesuksen syntymän kotikylänsä tallissa.

Muutamien intensiivisten keskusteluhetkien jälkeen voi ymmärtää, miten sekä kurinalaisella että vapaasti etenevällä työskentelyllä on paikkansa Helena Törmälän persoonassa. Karjalainen temperamentti ja loistava tarinankertojan taito lumoavat kuuntelijan. Puhumisen taitoa hän pääsi soveltamaan myös työssään kotitalousopettajana. Kokkaamista opettaessaan hän korosti, että arjesta pitää tehdä juhlaa. Saman elämänfilosofian voi sovittaa myös hänen naivismiinsa.

Naivismissa hänen ominaispiirteensä tulevat esille tavalla, jonka voi määritellä taiteilijan omaksi tyyliksi. Siinä kurinalaisuus myöntyy maalaamisen aikana kumpuaville ideoille, vaikka ei täysin poistukaan: Vaikka olisinkin tehnyt maalauksesta luonnoksen, sivellinkäsi alkaa tehdä omiaan. Ai, tällainenko siitä tulikin, ihmettelen.

Naivismi syntyy henkilökohtaisesta tarpeesta ilmaista itseään ilman, että taidekoulutuksella saati taidemaailmalla olisi mitään henkisesti velvoittavaa vaikutusta asiaan. Sellaisen piinan sijasta korostuu maalaamisen tuottama mielihyvä ja nautinto, mikä seuraavassa vaiheessa siirtyy katsojalle. Helena Törmälä on kuvannut maalaamisensa ’itseriittoista’ iloa ja myös sen vaikutusta vastaanottajaan: Naivismi on minulle elämän antioksidantti, lisäravinto. Toivon katsojankin hetkeksi naivistisen taulun äärellä huuhtaisevan huolet ja harmit pois mielestä.

Törmälä on naivistina tarinankertoja, mikä ilmenee yksityiskohtien runsautena. Silti hän kiinnittää huomiota myös maalauksen omiin elementteihin, maalauksellisuuteen ja kolorismiin. Törmälä aivan kuin kirjoittaa maalaten. Usein aiheet ovat omaelämäkerrallisia ja maalaaminen merkitsee paitsi muistelua myös muistin kirkastamista. Suomen 100-vuotisjuhlavuoden merkeissä hän teki maalaussarjan kokemastaan evakkomatkasta. Samalla kun sarja on omakohtainen, se välittää myös tarkkaa historiallista tietoa.

Muistot voivat myös rajata luovuutta ja tehdä siitä stressaavaa ’mitenkäs se nyt menikään’ –pähkäilyä. Helena Törmälä ei juutu historiankirjoituksen objektiivisuuden tai elämän rationaalisuuden vaatimuksiin, vaan mieluummin lisää antioksidantiin tunnetta ja fantasiaa: Naivismi merkitsee minulle tunteiden ilmaisua, vapautta purkaa alitajunnan fantasioita, jotka voivat olla todellisempia kuin elämä itse. Rakkaus, se ihana onnen puutarha, kukkii töissäni salatuissa muodoissaan; senhän kokee jokainen omalla tavallaan. Elämys voi uida syvissä vesissä tai pulpahtaa hymyksi huumorin kukkasena.