José Räsänen

JOSÉ RÄSÄNEN

s. 1967

Asuu ja työskentelee Helsingissä.

Jose Räsänen on syntynyt Oulussa, mutta asunut pääkaupunkiseudulla suurimman osan elämäänsä. Ammatiltaan hän on kokki ja nuorisotyöntekijä. Työt ovat vaihdelleet vuosien aikana: 12 vuotta hän teki ravintola- ja baarihommia sekä ajeli välillä taksia. Tällä hetkellä hän työskentelee hoitajana vaikeasti liikunta- ja aivovammaisten parissa.

Räsäsen mukaan hänen kiinnostuksensa kuvataiteeseen kumpuaa jo lapsuudesta. Hän muistaa, että ensimmäinen pienenä poikana luettu kirja oli Veikko Huovisen Rasvamaksa, josta syntyi vahva tunne siitä, että elämälle hymyily ja nauraminen tulee olemaan hänen punainen lankansa.

Pirullisen hauska on parempi kuin kuoleman vakava! Omintakeinen huumori ja kuvataide ovat solmiutuneet toisiinsa ja ne yhdessä ovat muodostuneet selviytymiskeinon elämässä.

Räsäsen mukaan kuvataide on merkinnyt hänelle kuin arjen joogaa; se on ollut henkireikä ja vastapaino ihmisten ”passaamiselle” työelämässä. Taiteessa hän on voinut omistautua vain itselleen.

Piirrän ja maalaan usein öisin huonossa valossa, siitä kait johtuvat teosteni vahvat värit.

Jose Räsänen maalaa öljyväreillä ja tekee piirustuksia. Teosten yleisilme viittaa surrealismiin. Piirustusten eksoottisena ainesosana on kahvi: Idea syntyi vahingossa, kun juhlamokat kaatuivat työhakemuksen päälle. Työhakemus ei sillä kertaan tuottanut työpaikkaa, mutta sen sijaan kahvipiirustusten tekniikkaa hän on kehitellyt edelleen. Hänen mukaansa prosessi toimii jotenkin samalla tavalla kuin lapsuuden pilvet, joita katsomalla mielikuvitus täytti taivaan erilaisilla olioilla.

Kahvitahra sytyttää tajunnanvirran, mistä vähitellen kehittyy aihe ja kuva. Teosten nimet viimeistelevät lopputuloksen. Mistä taiteilijan persoonallinen kuvamaailma syvimmiltään tuleekaan? Taiteilija vastaa monimerkityksellisesti:

Usvasta, haparoinnista, matkoista, rypäleharrastuksista, peiliin katsomisesta, tarkkailuasemista, liikunnan mielenvirkeydestä, saduista, sosiaalisesta rendez-vousta, unista luonnosta, kasiopeijasta, ihmisten pöljyydestä – loppujen lopuksi, täydellisestä keskeneräisyydestä ja lapsenmielestä.

Monisanaisesti ilmaisten Jose Räsänen näyttäisi tarkoittavan myös sitä, että pitää elää sellainen elämä, joka sekä tarjoilee runsain mitoin aiheitaan että synnyttää halun tehdä. Ihmeellistä on, että kaatunut kahvikuppi voi olla siihen ratkaiseva impulssi.

[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]