Kikka Nyrén
KIKKA NYRÉN
s. 1951
Asuu ja työskentelee Lahdessa.
Jo alle 20-vuotiaana Kikka Nyrénin taiteellinen työskentely jakaantui kahteen osaan, kuvittajan ja kuvataiteilijan työhön. Hän on myös kouluttautunut molemmille aloille. Taideteollisen ammattikoulun graafisen linjan lisäksi hän on suorittanut taiteen perus- ja jatkokurssit Taideteollisessa korkeakoulussa. Kuvittajan työssään hän on toiminut freelancerina ja tehnyt kuvituksia mm. lehdille ja kustantamoille. Viime vuosina hän on keskittynyt yhä enemmän kuvataiteilijan työhön, vaikka ottaa edelleen mielellään vastaan myös kuvitustöitä.
Vuosikymmenten aikana Nyrénin asuinpaikkakunnat ovat vaihdelleet: Helsinki, Suonenjoki, Mikkeli, Heinola ja Lahti. Muutot muovasivat freelancer-graafikosta etätyön pioneerin. Tuntuu myös siltä, että jokainen uusi kotipaikka on tuonut jotain uutta myös kuvataiteilijan identiteettiin. Mikkeli edusti taidemaalarin hedelmällistä opiskeluvaihetta, ja Heinolassa 2000-luvun vaihteessa Nyrén innostui keramiikasta.
Nyrénin Lahden kodissa on työhuone maalaamiselle ja kuvitustyölle. Keramiikkaa hän tekee keramiikkapajan yhtenä alivuokralaisena. Moni on varmaan tiedustellut taiteilijalta, miten hän pystyy olemaan vuodesta toiseen niin vitaalinen ja tuottelias. Hänellä on siihen yksinkertainen vastaus:
Minulla on koko ajan tekeillä useita teoksia. Maalaaminen (akryyli, guassi ja akvarelli) ja keramiikan teko rytmittävät työskentelyä ja takaavat luovan vaihtelun.
Vaikka Kikka Nyrénin taide vaikuttaa kaikessa monimuotoisuudessaankin loppuun asti hiotulta, itse tekemisen prosessi ei ole silti systemaattisen harkittua. Työskentely on kaiken aikaa avointa uusille ratkaisuille. Taiteilija voi aloittaa pienellä luonnoksella, mutta sellaistakaan ei aina tarvita. Työskentelyn aikana alkaa ennen pitkää varmistua, mihin aihe häntä johdattaa ja milloin teos on valmis. Joskus tapahtuu myös niin, että taiteilija on pakotettu muutoksesta muutokseen, ja teoksen valmistuminen kestää jopa vuosia.
Kikka Nyrén on todennut, että aina voi oppia jotain uutta esimerkiksi värinkäyttäjänä. Katsoja reagoi suurella ilolla taiteilijan kolorismiin, mutta erityisesti hän ihmettelee sitä, miten maalari pystyy käsittelemään värejä ja yksityiskohtia niin, että moinen runsaus lopulta loksahtaa yhteen eheäksi kokonaisuudeksi. Tulee mieleen, että taiteilijalla on käytössään jokin salaperäinen viidakkotyyli, jossa kaikkea on yltäkylläisesti koko maalauspinnan mitalta.
Visuaalinen runsaus johdattaa taiteilija myös vaaralliselle alueelle, dekoratiivisuuden ja jopa kitsin hetteiselle vyöhykkeelle. Taitavasti Nyrén lopulta selviää esteettisiltä uhilta ja käsittelee samalla taiteessaan jotain sellaista, joka ei edusta vain naivismille ominaista ”vilpittömyyttä”, vaan on ajankohtaista myös nykytaiteessa laajemminkin.
