Pentti Koivikko
PENTTI KOIVIKKO
s. 1944
Asuu ja työskentelee Naantalissa.
Pentti Koivikko sai jo lapsena kuulla lähipiiriltä, että kyllä tuosta pojasta vielä taiteilija tulee. Monet sodan jälkeen syntyneet kuvataiteilijat ovat maininneet, kuinka tärkeä piirustusmateriaali kaupan käärepaperi oli. Koivikko muistaa, kuinka äiti itsekin lahjakkaana piirtäjänä pyysi kauppiaalta paperia kuin ostoslistaan merkittynä asiana. Ratkaiseva askel kohti tulevaa taiteilijanuraa onkin sijoitettavissa jo kansakouluikää varhaisempaan aikaan.
Koulun päättymisen aikaan rehtori kehotti oppilastaan pyrkimään Turun piirustuskouluun. Pyrkiminen taidekouluun oli kyllä Pentti Koivikon suunnitelmissa, mutta kun sisko ja veli olivat lähteneet Ruotsiin töihin, hänkin päätti seurata mukana. Lähtiessään Koivikko oli 16-vuotias ja Ruotsissa meni kolme vuotta. Taideopiskelun kannalta hän ei suinkaan menettänyt mahdollisuuksiaan, vaan oikeastaan aika maailmalla vahvisti hänen valintaansa ja valmiuksiaan.
Boråsissa Koivikko oli tavannut tulevan vaimonsa ja he päättivät yhdessä palata Suomeen. Heti paluumuuton jälkeen hän pyrki Turun piirustuskouluun ja läpäisi pääsykokeen. Hän opiskeli koulussa vuosina 1965–67 ja oli samalla töissä Rettigillä rahoittaakseen opiskelunsa. Aika oli intensiivistä, sillä saman aikaan hän myös pelasi jalkapalloa mestaruussarjassa.
Tärkeä merkintä Koivikon cv:ssä on kolme vuotta kestänyt aika (1973–76) Turun sanomien taiteilijana, sillä sen aikana päätös siirtymisestä vapaaksi taiteilijaksi varmistui. Päätöksen jälkeen hän omistautui todella ahkerasti taiteensa tekemiseen. Tähän mennessä hän on pitänyt jo reilusti yli 50 yksityisnäyttelyä. Tällainen näyttelyrytmi edellyttää, että myös ateljeessa on syntynyt uusia teoksia kaiken aikaa. Koivikko tekee öljyvärimaalauksia ja serigrafioita ja on toiminut myös kuvittajana. Yhä edelleen hän pyrkii pitämään muutaman näyttelyn vuodessa. Hänen mielestään ei ole edes syytä miettiä lopettamista niin kauan, kun ideoita syntyy ja on tekemisen halu.
Ensimmäisen kerran Pentti Koivikko osallistui Naivistit Iittalassa -kesänäyttelyyn vuonna 2004. Hän ei kuitenkaan pidä itseään täysivaltaisena naivistina. Naivismi ilmenee yhtenä tyylipiirteenä, joka tuo inhimillistä ja elämänmakuista näkökulmaa teoksiin. Naivistiset yksityiskohdat tulevat kuviin luontevasti osana luovaa työskentelyä. Hänen taiteensa sisältämä nostalgisuus ja omaelämäkerrallisuus vastaavat myös naivismille ominaista tapaa tarkastella elämää.
Maalausten ja serigrafioiden väri- ja muotosommittelu on tarkkaan harkittua ja hallittua. Lähemmin tarkastellessa näyttää kuin kuvat koostuisivat vapaasti geometrisistä elementeistä. Ei siis ihme, että Koivikon kuvaustapaa on luonnehdittu kollaasinomaiseksi. Taiteilija pyrkii ensin luomaan sommitteluun sellaisen tasapainon, joka minimoi liikkeen. Vasta, kun hän tuo teoksiinsa ihmiset ja heidän toimensa, niissä alkaa tapahtua. Vastakohta-asetelma on tehokas, sillä niin taiteilija voi kontrolloida sitä, ettei kuvissa ole mitään ylimääräistä. Silloin naivismikin toimii kuin elämänmakuisena mausteena.
Pentti Koivikko muutti Ruotsista paluun jälkeen tulevan vaimonsa kotikaupunkiin Naantaliin, jossa asuu vanhassa tornillisessa puutalossa. Puutalot ovat keskeisessä roolissa myös hänen taiteessaan. Kurikassa syntyneenä talot voivat olla peräisin eteläpohjalaisesta rakennusperinteestä tai tulla ihan siitä läheltä, Naantalin vanhan kaupungin inspiroimana. Puutalojen kautta tarkasteltuna Koivikon maalaukset ja grafiikka voivat tuoda katsojalle mielleyhtymän vaikkapa Magnus von Wrightin kaupunkikuviin Helsingistä, Ragnar Ekelundin Porvoo-aiheisiin tai Veikko Vionojan pohjalaisiin talomaisemiin.
Koivikon mukaan hän ei ole maisemamaalari, vaan keskeisintä hänen taiteessaan ovat ihmiset. Monet aiheet ovat kummunneet lapsuudenmuistoista Kyröjoen varrelta. Taiteilija on kertonut, että aiheita syntyy myös ympäristön aktiivisen tarkkailun seurauksena.
Vaikka Suomi on talven ja lumen maa, talvimaisemat ovat oudon harvinaisia maalaustaiteessamme. Ei olekaan ihme, jos katsoja havahtuu, kun huomaa Koivikon tuotannossa niin runsaasti talviaikaan sijoittuvia aiheita. Puutalojen lämpimän ja talven kylmät värit, muodostavat aidontuntuisen värisommitelman, jonka keskellä ihmiset liikkuvat arkisissa puuhissaan ja lapset ilkamoivat leikeissään.