Petra Heikkilä

PETRA HEIKKILÄ

s. 1976
asuu ja työskentelee Tampereella

Petra Heikkilä kirjoittaa blogia nimellä Pepita Ruutu. Blogi sisältää pitäjänsä mukaan maistiaisia naivistisesta taiteesta, kodin sisustuksesta ja värikkäästä elämästä. Itseään plogin pitäjä luonnehtii muun muassa ruuhkavuosissa sukkuloivaksi taiteen sekatyöläiseksi.

Varsinkin naistaiteilijalle ruuhkavuodet merkitsevät perinteisesti pitkää taukoa taiteen tekemisessä. Heikkilän kohdalla on käynyt päinvastoin. Syynä voi olla hänen kykynsä yhdistää kaikki keskeiset toiminnot niin, että ne ketjuuntuvat toisiinsa ja antavat kaiken aikaa virikkeitä toisilleen. Kuvataideopettaja, kuvataiteilija, kuvakirjailija ja äiti toimivatkin yhden ihmisen sisällä kuin luova hyöky, josta syntyy aina jotain tuloksellista. Sitä bloggaaja ilmeisesti tarkoittaa myös positiivisella käsitteellään värikäs elämä.

Ehkäpä kaikki värikkään elämän ja ’sekatyöläisyyden’ osaset yhdistyvät ruuhkavuosien ehdottomassa keskuksessa kodissa, jonka sisustus on kuin Petra Heikkilän yksi suuri taideteos. Voisi ajatella, että hän testaa uudet maalauksensa ensin kotinsa seinällä, jolloin myös niiden kehystys osallistuu intiimin tilan kokonaisilmeeseen. Näyttelyssä maalauksen ja kehyksen suhde näyttäytyy ainakin hieman erilaisena, mutta vaikuttaa varmasti myös katsojan mielikuviin: miltähän tuo maalaus näyttäisi sohvan tai piirongin yläpuolella?

Petra Heikkilän suuri aihe on eläin, jonka hän asettelee maalauksiinsa samaan tapaan kuin muotokuvamaalarit ovat kuvanneet malliaan läpi vuosisatojen. Ajankohtaista olisi ymmärtää niin, että taiteilija alleviivaa kuvaustavallaan ihmisen ja eläimen tasa-arvoisuutta. Siis, eläimelläkin on tunteet, ja Heikkilän tulkinnan mukaan eläimellä on taipumusta myös melankoliaan. Kaikki tiivistyy kuvattavien silmiin; kun maalauksen hahmo katsoo sinua, olet jo peruuttamattomasti maalauksen vetovoiman piirissä. Hämmästyttävää on, kuinka katsoja toimii kuin itsensä simultaanitulkkina ja kokee eläinhahmon kertovankin jotain tärkeää meistä ihmisistä. Ehkäpä juuri tästä syntyy Heikkilän taiteen lumo ja syvällisyys.

Taiteilija itse on havainnut, että lapsi ja aikuinen voivat ymmärtää hänen maalauksensa aivan eri tavoin: Minusta on hauskaa, että lapsi ja aikuinen voivat tajuta maalaukseni aivan eri tavalla ja silti kummatkin aivan oikein. Saattaapa joku perheen pienimmistä ehdottaa, voisiko taulun hankkia kotiin unileluksi. Silloin taulun oikea paikka onkin hänen sänkynsä läheisyydessä niin, että sen voi nähdä illalla viimeiseksi ja aamulla ensimmäisesi.

Petra Heikkilältä ilmestyi ensimmäinen lastenkirja jo vuonna 2001 ja sen jälkeen kirjojen määrä on kasvanut jo toiselle kymmenelle ja kasvaa kaiken aikaa. Taiteilija on todennut, että ensin hänen mieleensä syntyy kirjan hahmo ja sitten vasta tarina. Hänen maalaustaiteessaan hahmon ja tarinan välinen suhde on periaatteessa aivan sama. Erona on vain se, että maalauksissaan tekijä houkuttelee katsojan muotoilemaan kuvan tarinan.