Talvikki Lusa

TALVIKKI LUSA

s. 1962
asuu ja työskentelee Teuvalla

Talvikki Lusa on Kauhajoen lukion äidinkielen, kirjallisuuden ja ilmaisutaidon opettaja. Taidegrafiikan tekeminen toimii paitsi työn vastapainona myös sen rinnalla. Opettajan työssä ammennettu tieto hedelmöittää taideteosten kuvakieltä ja sanaleikkejä.

Eläimet ja ennen kaikkea kissat esiintyvät Lusan metalligrafiikassa vedoksesta toiseen: Päähenkilöinä ovat eläimet, joiden kautta on helpompi tuoda esiin erilaisia inhimillisiä perusominaisuuksia, toiveita, haaveita ja kömmähdyksiä. Haluan töilläni herättää ajatuksia yhteistyön, suvaitsevaisuuden, lähimmäisenrakkauden ja ilon voimasta.

Eläimia kuvaamalla Lusa siis kuin kiertoteitse käsittelee ihmistä ja hänen mahdollisuuksiaan selviytyä maailmassa. Tässä mielessä hänen grafiikkansa viittaa opettavaisten eläinsatujen antiikista periytyvään traditioon, jota hän jatkaa omalla hellyttävän hyväntahtoisella ilmaisullaan.

Naivistisessa taiteessa taidegrafiikan tekijöitä on vähänlaisesti. Talvikki Lusan mukaan hän meni vuonna 1994 kansalaisopiston grafiikkapiiriin puhtaasta mielenkiinnosta, mutta sitten metalligrafiikan vanhat menetelmät, etsaus ja akvatinta, vakiintuivat hänen menetelmikseen. Grafiikassa häntä miellyttää taiteellisen ilmaisun ja käsityön vuorottelu. Mustavalkoinen vedos syntyy yhdellä laatalla ja värillinen kahdella.

Vähitellen mukaan tuli myös naivistinen tyyli. Lusan grafiikkaa on ilmestynyt myös kirjankuvituksina.

Talvikki Lusa opettaa, laulaa kuorossa ja seuraavassa hetkessä hänet löytää grafiikan prässin ääreltä. Kiinnostus kuvataiteeseen periytyy lapsuudenkodista. Vanhemmat olivat taidemyönteisiä, isä intohimoinen taiteen kerääjä. Nuorempi sisko valmistui graafiseksi suunnittelijaksi ja isosiskosta kehittyi ennen pitkää grafiikkaan erikoistunut naivisti.

Työ- ja perhekiireet saattavat pätkittää grafiikan tekemistä tai siirtää sen myöhäisillan ratoksi, mutta sitäkin suuremmalla syyllä työskentely on niin nautinnollista: Olen usein sanonut, että olen onnellinen taiteen harrastaja. Minun ei tarvitse saada taiteen kautta elantoa itselleni ja perheelleni, joten minulla on suurenmoinen vapaus miellyttää vain itseäni kuvillani –bonusta on sitten se, jos joku muukin niistä pitää.