Virve Niemi

VIRVE NIEMI

s. 1950
asuu ja työskentelee Iittalassa

Kun kansalaisopisto aloitti Iittalassa vuonna 1966, Virve Niemi ilmoittautui mukaan. Naivistit Iittalassa –näyttelyn esityspaikka, vanha puukoulu, tuli hänelle silloin kovin tutuksi, kun kansalaisopiston maalauspiiri kokoontui juuri siellä. Vuonna 2016 Virpi Niemi sai kutsun Naivistit Iittalassa –näyttelyyn ja ympyrä sulkeutui.

Vuosien harrastamisen aikana Niemi pyrki kehittymään realistisessa esitystavassa. Jo vuosikymmenen kestänyt taideharrastus ja työ lasitehtaalla rohkaisi häntä anomaan näyttelyaikaa lasimuseon näyttelytilaan. Vuonna 1986 siellä järjestettiin hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä, millä oli ratkaiseva vaikutus siihen, että maalaamisesta tuli hänelle yhä tärkeämpi vapaa-ajan harrastus.

Vakava sairaus johti työkyvyttömyyseläkkeelle vuonna 2011. Sairaudesta selviäminen merkitsi aivan kuin toisen elämänvaiheen alkamista. Myöskään maalaaminen ei ollut enää vain vapaa-ajan harrastus, vaan siveltimeen saattoi tarttua aina, kun siltä tuntui. Uudessa vaiheessa Virve Niemi myös päätti maalata juuri niitä aiheita, jotka hän tunsi itselleen läheisimmäksi ja juuri sillä tavalla kuin häntä itseään miellytti.

Päätös johti hänet kohti naivistista ilmaisua. Hänen mukaansa Naivistit Iittalassa –näyttelyillä on ollut olennainen vaikutus hänen kehitykselleen ja tavoitteilleen maalarina.

Virve Niemi sanoo saavansa aiheita maalauksiinsa kahdesta muusta tärkeästä harrastuksestaan, kirjallisuudesta ja puutarhanhoidosta. Puutarhassa nähty perhonen voi antaa hänelle aiheen, josta kasvaakin kokonainen maalausarja. Kirjallisuus voi innoittaa hänet fantasia-aiheeseen, mikä on jo varsin kaukana vuosikymmenten takaisesta realismin ihailijasta. Kuorolaulu on hänen kolmas harrastuksensa. Musiikki soi myös maalatessa.

Virve Niemen kohdalla ympyrä on sulkeutunut ja nyt ympyrä on alkanut pyöriä: Rakastan maalaamista, kun siinä unohdan kaikki ikävät asiat ja syvennyn siihen niin, että välillä ihmettelen ”onko kello jo noin” tai täytyykö päästää kissat ulos tai täytyisikö syödä välillä. Se vie minut mukanaan.