Emmi Kallio on Naivistit Iittalassa -kesänäyttelyn uusi kuraattori

Kertoisitko itsestäsi ja mitä olen tehnyt kuvataiteen alalla. 

Olen Tampereella asuva taidemaalari. Oman taiteellisen työskentelyn lisäksi olen aktiivisesti mukana erilaisissa taideyhdistyksissä ja teen opetustyötä. Olen myös ollut lukuisissa näyttelytoimikunnissa ja tehnyt paljon näyttelyjurytyksiä ja kuratointeja.

Kuva: Liisa Mäkinen

Sinut valittiin Naivistit Iittalassa -säätiön kuraattoriksi vuosille 2026-2028. Mitkä ovat tärkeimmät asiat, joita haluat omalla kaudellasi tehdä?

Minulle on tärkeää vaalia Iittalan naivistitaiteilijoiden yhteisöä ja sen ihanaa yhteishenkeä. Haluan, että taiteilijoilla on tervetullut olo juuri sellaisina kuin he ovat, ja että ihmiset kokevat olevansa osa yhteisöä, vaikkeivät juuri kyseisenä vuonna olisikaan mukana kesänäyttelyssä. Haluan myös jatkaa taiteen raja-aitojen rikkomista ja voin luvata, että jatkossakin Iittalassa nähdään myös muualla kuin naiivin taiteen kentällä ansioituneiden nykytaiteilijoiden teoksia osana näyttelyä. Toivon tämän raja-aitojen rikkomisen näkyvän myös siinä, että yhä uudenlaiset taideyleisöt löytävät Iittalaan.

Valitsit vuoden 2026 näyttelyn nimeksi Kotiinpaluu. Kerro nimen valinnasta ja taustasta.

Kaikki me tarvitsemme kodin. Paikan, jossa tulee hyväksytyksi omana itsenään ja jonne on aina tervetullut pidemmänkin poissaolon jälkeen. Iittalan naivistitaiteilijat muodostavat samanhenkisten ihmisten yhteisön. Kodin, jonka ovi on aina avoinna. Näyttelykokonaisuudet vaihtelevat vuodesta toiseen, mutta Puukoulu toivottaa yhteisönsä vanhat ja uudet jäsenet tasapuolisesti tervetulleiksi kotiin yhä uudelleen. Myös yleisö palaa takaisin Iittalaan kesä toisensa jälkeen. Tutun kynnyksen yli astuessa kohtaa jotain uutta ja innostavaa, mutta aina myös lämpimän ja turvallisen kotiinpaluun tunteen. 

Onko sinulla jotain odotuksia, miten tämä aihe näkyy ensi kesän teoksissa ja näyttelykokonaisuudessa?

Oletettavasti mukana on paljon ihan konkreettisia kodin kuvauksia, mitä se sitten kenellekin tarkoittaa. Kodin ja kotiinpaluun ajatusta voi myös lähestyä laajemmin, esimerkiksi miettimällä niitä paikkoja, asioita ja tilanteita elämässä, jolloin tuntee tulevansa hyväksytyksi omana itsenään. Henkisiä koteja, joita voi löytyä vaikkapa harrastusten tai ystävien kautta. Toki haluan antaa tässä taiteilijoille vapauden tulkita teemaa haluamallaan tavalla, tulen mielelläni yllätetyksi!

Kun valitset taiteilijoita näyttelyyn, niin mitkä asiat siihen vaikuttavat?

Kuraattorin tehtävä on miettiä kokonaisuutta. Toisinaan tämä tarkoittaa myös sitä, että hyviä teoksia jää valitsematta esimerkiksi siksi, että ne tuntuvat sillä kertaa jäävän irrallisiksi kokonaisuudesta tai vaikkapa siksi, että juuri kyseistä tekniikkaa tai aihepiiriä käsitteleviä teoksia sattuu olemaan tarjolla runsaasti. Kuraattori joutuu miettimään näyttelyn teosten keskinäistä tasapainoa, ripustusta ja muita käytännön asioita, joihin yksittäinen taiteilija ei oikeastaan voi vaikuttaa. Taiteilijan tehtävä on keskittyä luomaan omaa, ainutlaatuista taidettaan ja kuraattori sitten joutuu kinkkisen tehtävän eteen, kun tarjontaa on aina enemmän kuin mitä voidaan ottaa mukaan. Ajattelen, että kuraattorin velvollisuus taiteilijoita kohtaan on saada heidän teoksensa esille parhaalla mahdollisella tavalla, eli tekemällä toimiva kokonaisuus.

Millainen on mielestäsi hyvä hakemus, jos hakee Naivistit Iittalassa -kesänäyttelyyn?

Hyvä hakemus on selkeä ja informatiivinen. Kerro lyhyesti itsestäsi ja suhteestasi naivistiseen taiteeseen, ihan muutama lausekin riittää. Kerro myös, millaista taidetta teet tällä hetkellä ja mitä olisit tuomassa Iittalaan. Ei siis kannata laittaa kuvia viiden vuoden takaisista veistoksista, jos suunnitelmissa on tehdä maalauksia. Hakemuksen tekoa ei sinänsä tarvitse jännittää, en arvioi kenenkään oikeinkirjoitusta vaan haluan uteliaana tutustua hakijaan ja hänen taiteeseensa. Teoskuvista kannattaa tarkistaa, että teos näkyy kuvassa kokonaan, on riittävästi valaistu ja erottuu taustasta kunnolla. Kannustan myös hakemaan mukaan, vaikka cv:ssä ei olisikaan näyttelyitä, tärkeintä ovat teokset.

Hakijoita on yleensä paljon. Noin 10 % uusista hakijoita tulee valituksi näyttelyyn. Mitä sanoisit heille, jotka hakevat, mutta eivät tule valituiksi?

Taiteen tekemiseen kuuluu aina sinnikkyys ja pitkäjänteisyys. Oli se sitten ajan ja tilan raivaamista taiteen tekemiselle, eri tekniikoiden opettelua tai näyttelyihin hakemista. Joskus ottaa oman aikansa, että tulee valituksi mukaan. Usein se voi olla monen sattuman summa, eikä valitsematta jäämisestä missään nimessä kannata lannistua. Jos teoksesi eivät istu juuri sen kesän näyttelykokonaisuuteen, tilanne saattaa vuoden kuluttua ollakin aivan toinen. Aina kannattaa siis jatkaa tekemistä ja hakea uudestaan!

Katso myös https://emmikallio.com