Harrastajamaalari vai itseoppinut ammattitaiteilija

Harrastin koululaisena maalaamista ja grafiikan tekemistä. Olen iloinen, että minulla on kokemusta taiteen materiaaleista ja näyttelyihin osallistumisesta ja kaikesta sellaisesta, joka liittyy osaltaan kuvataiteilijan ammattiin. Olin harrastajataiteilija, osin itseoppinut, mutta taidekursseilta oppia ja rohkaisua saanut. Maalatessa tyylini oli varsin tyypillinen harrastelijan tyyli ja aiheet sen mukaisia: asetelmia ja maisemia. Grafiikassa keskityin puupiirroksiin ja aiheena oli naivistiset eläinkuvat. 

Olen sittemmin työskennellyt paljon itseoppineiden taiteilijoiden kanssa. Tein useita ITE-näyttelyitä. ITE-taide on suomalaista kansantaidetta, itseoppineiden taiteilijoiden tekemää. Nyt olen viidettä vuotta Naivistit Iittalassa -näyttelyn kuraattorina. Eivät kaikki, mutta iso osa naivistitaiteilijoista on itseoppineita. Monet naivistitaiteilijat ovat taiteen ammattilaisia, vaikka heillä ei ole kuvataiteilijan koulutusta. Osalle naivistinen ilmaisu taas on rakas harrastus ja ammatti on aivan joku muu. Osa alkaa suhtautua taiteen tekemiseen ammattimaisesti jäätyään eläkkeelle päivätyöstään.

Olen myös jyryttänyt harrastelijoiden näyttelyitä ja ollut antamassa palautetta harrastelijoille. Se on aivan oma maailmansa. Monelle harrastelijalle tekeminen on tärkeintä ja teosten esittely esimerkiksi näyttelyissä on toissijaista. On syytä muistaa, että puhuttaessa itseoppineista taiteilijoista ei tarkoiteta harrastajia vaan taiteeseen ammattimaisesti suhtautuvista tekijöistä. He tekevät taidetta työkseen.

Itseoppineisiin kuvataiteilijoihin on suhtauduttu eri aikoina ja eri kulttuureissa hyvin vaihtelevasti. Länsimaissa 1600-luvulta lähtien taideakatemiat, kuten Ranskan Académie Française, alkoivat määritellä taiteen standardeja ja koulutusta. Tämä johti siihen, että taiteilijoita alettiin arvottamaan oppineisuuden mukaan.

1800-luvulla valistusajattelu ja yksilöllisyyden korostaminen haastoivat perinteisiä auktoriteetteja, ja itseoppineet taiteilijat, kuten Vincent van Gogh, saivat arvostusta erityisesti omaperäisyydestään. Yksi tunnetuimmista itseoppineista taiteilijoista oli naivisti Henri Rousseau, joka oli päivätyöltään tullimies. Hän siirtyi kokopäiväiseksi taiteilijaksi vasta jäätyään eläkkeelle. Nykyään itseoppineet taiteilijat ovat löytäneet paikkansa taidemaailmassa, mutta haasteita on yhä ja näyttelymahdollisuuksia sekä galleriaedustusta on vaikea saada.

Itse en enää ole vuosiin harrastanut taiteen tekemistä. Haaveilen silti illoista asetelmamaalauskurssilla, tai siitä, että tekisin jälleen naivistista grafiikkaa. Ties vaikka joskus eläkkeellä hakisin teoksillani Naivistit Iittalassa -näyttelyyn. Siinä vaiheessa on hankittavat uudet välineet, koska vanhat annoin jossain muutossa eteenpäin. Yksi, mitä itseoppineiden taiteilijoiden tulisi muistaa, on että tekemään oppii tekemällä. Kaivetaan ne pensselit esiin ja maalataan muotokuva naapurin koirasta. Sen voi sitten antaa lahjaksi, kun naapuri täyttää 50 vuotta. Itse tehty saa olla itse tehdyn näköinen, kunhan siinä on tunnetta mukana.

Veikko Halmetoja