Kaltevalla pinnalla – Matti Laine

Aivot tykkää ajattelusta

OMG ajattelin ensin, kun kuraattori esitteli Iittalan tulevan kesän teeman ”Kaltevalla pinnalla”. Helppoa kuin viiden tähden ristikon ratkaiseminen. Onneksi kesänäyttelyyn saa tarjota töitä myös teemasta välittämättä. 

Kaikesta ennakkoluulosta huolimatta, teema pani jotain liikkeelle kalustossa, jota aivoiksi kutsutaan. Hetken pohdittuani löysin sille monia merkityksiä. Se voi olla ihan fyysinen juttu tyyliin lapset laskemassa mäkeä. Toisaalta kalteva pinta voi kuvata asioiden tilaa. Liikutaan syvemmälle elämän kalteville pinnoille. Esimerkiksi Jeppe käytti liian kanssa tiettyjä tuotteita ja joutui kaltevalle pinnalle. Meni talot ja tavarat, puoliso ja elämän valo. Nykymenossa tuntuu aika usein, että koko maapallo on kaltevalla pinnalla.

Summa summarum: kalteva pinta liittyi aluksi kovin negatiivisiin ajatuksiin. Kyseessä on muuten ihan tieteellinen termi Kaltevan pinnan argumentaatio (engl slippery slope) ja sekin johtaa aika synkkiin lopputuloksiin. 

Mutta se siitä. Ei moinen ahdistuksen ylistys naivismiin sovi, vaikka voi naivisminkin ruusussa olla joskus piikki pistävä. Vaikka elämä on vinossa, ei se mitään, huumori auttaa. Tai ainakin helpottaa. Näkökulman voi kääntää 180 astetta. Kalteva pinta voikin johtaa kohti valoa. Näin ajattelin kesänäyttelyyn tarjoamastani työstä Huipulle on pitkä matka. Perillä odottaa palkinto ja itse matka voi olla nautinto.

Kaltevaa pintaa voi ajatella laajasti. Se voi olla esimerkiksi sohvalla makoilevan ukkelin vatsakumpu tai kerrostalojen välissä roikkuva tanssiin sopiva nuora. Usein maalasin työn ja vasta sitten tuli mieleen, onkohan tässä jotain teeman mukaista. Siis oliko ennen muna vai kana.

Ihan selkeästi teema oli lähtökohta, kun aloin kehitellä teosta Maailman onnellisin. Siinä leppoisa nauta rouskuttaa neliapiloita maapallon pinnalla. Maapallo oli mielestäni niin hyvä metafora kaltevalle pinnalle, että sitä piti ehdottomasti käyttää. Siinä piilee myös ripaus surrealismia, joka hyvin natsaa yhteen oman naivismini kanssa. 

Näyttelyissä yleisin kysymys on ollut, mistä nämä ideat tulevat. Vastaus on: Ne vaan tulevat. Olen poiminut paljon aiheita lapsuudesta. Maatalon kahvipöydässä istuva ryystäjä jäi ikuisesti mieleen. Tai sitten aiheen voi antaa musiikki, urheilu, nykyinen maailmanmeno tai antiikin aika. Ilahdun kun katsoja löytää jonkun maalaukseen (ehkä) piilotetun tarinan.

Tällä kertaa näyttelyn teema antoi paljon ajateltavaa. Ja se on aina hyväksi. Sketsihahmo Jaakko Parantaista mukaillen: Aivot tykkää siitä, että niillä ajatellaan. Itse asiassa joskus ”helppoudesta” kritisoitu naivismi onkin ajattelun taidetta.

Tämä paikka on minulle melkein pyhä, sillä olen maalannut siinä kaikki Iittalan kesänäyttelyiden työt.  Ja tulossa on sentään jo 21. kesä. Kaaos työpisteessä sopii minulle oikein hyvin.

Idean kypsyttely lyijykynällä, ensimmäinen värisommitelma ja valmis työ. Kolme vaihetta maalauksesta Maailman onnellisin.

Jos joku kysyy, mitä tämä maalaus tahtoo sanoa, en tiedä sitä itsekään. Niin monta tarinaa pyöri mielessä sitä maalatessa. Nimeksi tuli useiden vaihtoehtojen jälkeen Operaatio meritähti. Taustalla on ollut antiikin tarina Troijan hevosesta.

Maalausten nimet ovat minulle tärkeitä. Joskus tuntee jopa onnistuneensa. Tässä suosikkini viime kesältä: Kissa joka rakasti Charlie Parkeria.

Teksti: Matti Laine

Teokset: Matti Laine