Naivismin klassikot on kunnianosoitus aiemmille sukupolville

Naivismin talvi -näyttelyn klassikko-osuus palaa Naivistit Iiittalassa -näyttelyiden alkujuurille. Osuus on kunnianosoitus Aira ja Kalevi Heinäsen tekemälle työlle naivistisen taiteen hyväksi. Klassikko-osuuden on kuratoinut galleriatyöntekijä ja kuvataiteilija Kira Suomalainen.

Kerro vähän kuka olet, mitä teet täällä Naivisteilla ja mitä muuten teet elämässäsi?

Olen Kira Suomalainen, turkulainen Hämeessä. Päädyin Naivisteille töihin kuusi vuotta sitten sattuman kautta. Vuosien aikana olen tehnyt Naivisteilla kaikkea laidasta laitaan: asiakaspalvelua, teosmyyntiä, viestintää, näyttelyrakentamista ja kuratointia.

Olen valmistunut valokuvaajaksi ja opiskellut kuvataidetta. Lisäksi olen työskennellyt erilaisissa kulttuurialan töissä, eniten kokemusta on karttunut näyttelyrakentamisesta. Valokuvaus kulkee edelleen mukana omassa taiteessa, mutta vuosien aikana olen siirtynyt enemmän maalaustaiteen puolelle. 

Miten ja mistä vuoden 2024–2025 Naivismin klassikot -osuus lähti liikkeelle? Nousiko jotain erityistä esiin mikä oli ehkä yllättävää?

Naivistit Iittalassa -näyttelyiden juuret ovat 80-luvulla. Vuonna 1989 helsinkiläinen galleristi Kalevi Heinänen päätyi vaimonsa Aira Heinäsen kanssa Iittalaan, jossa heidän oli tarkoitus pitää naivistista kesänäyttelyä muutaman vuoden ajan. Muutama vuosi venyi 20 vuodeksi.

Syksyllä 2023 Aira Heinänen kuoli 91-vuotiaana. Seuraavana kesänä Naivistit Iittalassa -säätiö sai valtavan määrän materiaalia, jota Aira ja Kalevi olivat vuosien aikana Iittalasta taltioineet. Talvinäyttelyn klassikko-osuus onkin siis kunnianosoitus Heinästen tekemälle työlle naivistisen taiteen parissa.

Yllättävintä oli ehkä se, kuinka paljon Iittalan näyttelyistä on uutisoitu eri medioissa 90- ja vielä 2010-luvuilla. Toki vuosien varrella media on kokenut suuren muutoksen digitalisoitumisen myötä, mutta siitä huolimatta oli ihana huomata, kuinka runsaasti lehdistö on aikoinaan Iittalasta kirjoittanut. Taidettiin elää aikaa, jolloin Helsingin Sanomiakin kiinnosti muu kuin pääkaupunkiseudun kulttuuritarjonta!

Näyttely on rakennettu Suomen Gallupin säätiön taidekokoelmasta. Miten lähdit koostamaan tätä osiota eli miksi valitsit juuri nämä taiteilijat ja nämä teokset? Kuka sinua puhuttelee eniten?

Lähtökohtana oli valita teoksia, joiden tekijät ovat olleet tavalla tai toisella mukana Iittalassa Heinästen aikaan. Dora Holzhandlerin akvarellitöitä olin ihastellut Suomen Gallupin säätiön kokoelmassa jo aiemmin. Kun selvisi, että Holzhandler oli ensimmäinen Naivistit Iittalassa -näyttelyssä mukana ollut ulkomainen taiteilija, oli hän automaattisesti mukana.

Omiin suosikkeihini kuuluvat ehdottomasti Nikolai Lehto ja Markku Kosonen. Lehdon pelkistetty maalaustyyli on kiehtonut minua aina. Kososen töissä taas miellyttää primitiivisyys, voimakkaat värit ja rento piirtojälki. Lehto ja Kosonen sattuvat myös olemaan turkulaisia, joten ehkä kyseessä on jonkinlainen kotiseutukaipuu.

Entä sitten Martti Innasen taulut, miksi juuri nämä taulut ja mikä sinusta on merkittävää Innasen töissä? 

Martti Innaselta halusin tietoisesti valita teoksia, joissa hän kuvaa maaseutua ja maaseudun ihmisiä. Koen, että maaseudun kuvaukset tuovat Innasesta esiin herkemmän puolen, jonka hän eläessään tuntui haluavan pitää tiukasti piilossa. Innasen teokset ovat kokonaisuudessaan merkittävä osa kotimaista naivismia. Riippumatta siitä vihastuttavatko vai ihastuttavatko ne katsojaa, ovat ne ottaneet oman paikkansa suomalaisen naivismin historiassa.

Mikä sinusta on paras anti kävijälle tämän talven näyttelyssä? 

Talven 2024–2025 talvinäyttelyssä parasta on ennen kaikkea monipuolisuus. Yläkerta tarjoaa kurkistuksia Hannele Lemmetyisen ja Sari Niinisen minimaailmoihin sekä nykynaivistien teoksiin. Alakerrasta löytyvät Jaana Aallon originaalit tonttukuvitukset, jotka on aikoinaan myös Pikku Kakkosessa animoituina. Omasta mielestäni olemme onnistuneet rakentamaan taas aivan uudenlaisen näyttelykokonaisuuden.

Julkaistu: 02.12.2024 |