Petokissa

Kaiverrus

Linopiirroksen teossa hitain vaihe on laatan kaiverrus. Siihen on syytä suhtautua rauhallisesti, itse asiassa suorastaan meditatiivisella tyyneydellä, sillä kerran kaiverrettua palasta ei voi enää saada takaisin. 

Yleensä piirrän vain alustavan luonnoksen ja tarkennan sitten kuvaa pitkin kaiverrusvaihetta. Kuvaan kehkeytyy vähin erin aivan uusia elementtejä sekä valon ja varjon vaihtelua. Joskus kaiverruksen hahmottaminen saattaa tuntua haastavalta, sillä painettu kuva on lopputuloksen peilikuva. 

Se johtaa siihen, että kirjaimet, ja etenkin pitemmät sanat, ovat toisinaan vaikeita toteuttaa. Samalla on kaiken aikaa on pidettävä mielessä sekin, että vaikka tekniikan nimi on linopiirros, oikeammin voisi puhua kohopainolla toteutettavasta teoksesta. Kaikki ne kohdat, jotka lopullisessa kuvassa näkyvät valkoisena on nimittäin uurrettu pois.

Kuva muodostuu koholla olevista pinnoista, kuvioista ja mustan ja valkoisen vastakohdista.

Linopiirros

Tässä kaiverretussa laatassa on aika huonosti erottuva hahmo: kissa puun oksalla, taustalla on lehdistöä ja kuu. Laatta on A4-kokoinen pala japanilaista vinyyliä, jota nykyisin melkein aina käytetään aikaisemman ja ratkaisevasti kovemman vinyylilattiamateriaalin tilalla. 

Tämän laatan voi vedostaa sellaisenaan. Mutta olen aika innostunut käyttämään kaivertamiani laattoja osana jotain isompaa kuvaa. Nyt mielessä on metsäkissan yläpuolelle tehdä pastelliväreillä toteutettava taivas. Siksi tätä kuvaa tai kuvan alaosaa vedostaessa olen peittänyt teipillä yläreunan.

Taivas

Taivasta tehdessä mielessäni elää aina jokin tunnelma. 

Metsäkissan ylle on tulossa tummaa ja vaaleaa. Teen taivaan pehmeillä pastelleilla, enkä taivasta värittäessä edes pyri realistiseen ilmaisuun, sillä minulle värit ovat juuri ne oikeat, mikäli ne sointuvat yhteen metsäkissan ja taivaalle tulevien perhosten kanssa. Taivas on aina kiehtonut minua, pilvet, auringonlaskun ja –nousun värit, kirkas kesätaivas, sateen uhka, sateenkaaret sekä kuu ja aurinko. Värisävyt ja pilvien muodot ovat loputon inspiraation lähde.

Isompia perhosia varten olen tehnyt sapluunat, jotta voin vedostaa ne valkoiselle pohjalle.

Perhoslinot

Vedostan linoperhoset yksitellen. 

Ne ikään kuin lentävät ympyrää taivaalla. Tässä vaiheessa minun pitää malttaa mieleni ja tehdä homma hitaasti ja suorastaan hartaan huolellisesti. Jos alkaa hosua, perhoset voivat pilata koko työn. Ne voivat pudota sormista ja aiheuttaa sotkua. Joskus väriä ei ole riittävästi tai sitä saattaa olla liikaakin. 

Tämä työvaihe on itse asiassa varsin jännittävä. Perhosten lisäksi vedostan muutaman koppakuoriaisen taivaalle. Sormien lisäksi painamiseen on apuna erilaisia välineitä, kivi, Tshekistä hankittu Slama Press –paino, kaulin ja nahkainen varrellinen tyyny.

Valmis petokissa

En tiedä ketään toista, joka käyttäisi samanlaista pastellin ja linopiirroksen yhdistelmää.

Kun taidekoulutusta en ole saanut, olen itse tämän tekniikkani keksinyt – sitä voisi kai kutsua naivismiksi. 

Kuva tarvitsee vielä viimeistelyä eli hiukan lisää väriä. Väritän kissan turkin kuviota ruskealla ja keltaisella tussilla, värikynillä tai öljyvärikynillä, voin käyttää mitä vain, kunhan löydän tauluun sopivan sävyn. Samoin perhosten siivet saavat hiukan väriä. 

Ja sitten vain vien sen kehystettäväksi. 

Kuvan koko on 50 kertaa 30 senttimetriä, ja sen nimi on ”Petokissa lieska on valottoman viidakon” William Blaken maineikkaasta runosta Tyger, Tyger. Sen on suomentanut Merja Virolainen.

Olen ollut mukana Naivistit Iittalassa –kesänäyttelyissä jo kymmenisen vuotta, ja tämä Petokissa saattaa hyvinkin olla mukana ensi kesänä.

Kirjoittaja: Maija Kanerva

Kuvat: Maija Kanerva

Maija Kanervan ihania linopiirroksia löydät myös meidän Taidelainaamosta.

Maijan Korrot-teoksesta on tehty kassi ja t-paita. Ne löytyvät Naivismikaupasta.

Maijan omaa blogia voit seurata täältä.