Elo, Tyko

Asuu ja työskentelee Helsingissä.

Tyko Elo on valmistunut Kuvataideakatemiasta maisteriksi 2015 opiskeltuaan aiemmin taidekoulu Maassa, Imatran taidekoulussa ja Kankaanpään taidekoulussa. ”Kun kauan sitten olen katsellut maailman naivisteja, lähinnä Henri Rousseaun maalausten vivahteikas siveltimen käyttö on tehnyt minuun vaikutuksen. Sekä niiden graafisuus”, Elo kertoo suhteestaan naivismiin.

Hän haluaa, että Iittalan yleisö näkee paksua ja kimalluksellista värin vyörytystä. Hänen lintujaan on nähty aiemmin muun muassa Mäntän kuvataideviikoilla ja Keuruun museossa. Linnut ovat paksun silikonin sekä värikkään ja kirkkaan kimalteen peitossa. Ne ovat tulleet discon loisteesta, toisin kuin tavallisemmin sademetsien uumenista löydetyt esihistorialliset linnut.

Elo kertoo, että nyt esillä olevat linnut poikkeavat aiemmin nähdyistä: ne ovat pienempiä. Siksipä niistä ei ole jäänyt samalla tapaa todisteita kuin siipisauruksista.

Minua on kiinnostanut esihistoria pienestä pitäen. Esihistoriaksi nimitetään aikaa, josta ei ole jäljellä ihmisten tekemiä tallenteita. Voidaankin sanoa, että kaikki on periaatteessa arvailua. Nykyään linnut ovat käsittämättömän värikkäitä ja metallinkiiltoisia. Miksipä ei tällaisiakin kimallelintuja voisi olla ollut? Miksei ennen vanhaan muka ollut väriloistetta? Missä ovat pienet linnut? Miksi on pelkkiä isoja siipisauruksia? Olihan oltava alle metrin mittaisiakin lintuja miljoona vuotta sitten!