Paunu, Tarmo

Tarmo Paunulle naivismi on yksinkertaisimmillaan iloa siitä, mitä maalaus esittää. Naivismia voi myös lähestyä käsitteenä ja taiteen lajityyppinä, toisaalta myös persoonan ominaisuutena tai asenteena.  “Voi kysyä, onko naivistinen maalaus lähtökohtaisesti lapsellinen vai onko se aikuisen tekemää maailman tulkintaa, jossa naiivius on enemmän kannanotto, kuin ainoa mahdollinen tapa maalata?” Paunu pohtii.

Lopulta kyse on hänen mukaansa regressiosta, paluusta lapsuuden onnellisuuteen ja turvaan. Tämän pyrkimyksen hän tunnistaa omistakin teoksistaan. Paunun maalauksia onkin usein luonnehdittu vilpittömiksi, humaaneiksi ja lempeiksi. Paunun hahmojen näennäisen pelkistetty olomuoto jättää jäljelle kaikkein olennaisimman, sanoittamattoman olemisen ja tuntemisen tason.

Paluu lapsuuteen ei kuitenkaan tarkoita täyttä irtautumista nykytodellisuudesta. “Kun maalaan, matkaan lapsuuteen aikuisena, tai ainakin keski-ikäisenä ihmisenä, joka alkaa näkemään oman tarinansa. Näin ollen maalaukseen tulee väkisinkin vivahteita, vihjauksia, sävyjä ja tunnelmia, jotka kertovat, että lapsuuden idylli, naiivi paratiisi muuttui toiseksi maailmaksi, jota määrittävät raskaat tosiasiat.”

Paunu valmistui Kuvataideakatemiasta kuvataiteen maisteriksi vuonna 2008. Hänellä on ollut lukuisia yksityisnäyttelyitä Suomessa ja ulkomailla. Paunun teoksia on useissa suomalaisissa julkisissa ja yksityisissä kokoelmissa.

Teksti: Emmi Kallio