PIRKKO VALO 16.11.2019 – 31.3.2020

“Olen mielikuvitusmaailmani vanki ja valtiatar.”

Taidemaalari Pirkko Valo (1943-2009) syntyi Karhulan Eskolassa, perheensä kuopuksena ja kolmantena lapsena. Isä Einari Valo oli taitava mallipuuseppä, joka kuoli Pirkon ollessa vasta 4-vuotias. Isän kuoleman jälkeen äiti Helmi elätti perheensä Kotkan Karhulan kartanon puutarhaa hoitaen. Karhulan koti, puutalo maalaismaisemassa perennapenkkeineen ja ruusupensaineen oli osa Pirkon sielunmaisemaa. Rakkaus luontoa kohtaan syntyi varhain.

Pirkko Valon varhainen taiteilijakoulutus koostui erilaisista kursseista Kotka-Karhulan työväenopistossa ja myöhemmin hän kävi Helsingissä Aukusti Tuhkan grafiikkakoulun. Koko 70-luku oli todella aktiivista aikaa Pirkko Valon elämässä. Olli Vaarulan kanssa Valo oli mukana perustamassa Alfa-ryhmää, johon kuuluivat mm. Olavi Hurmerinta, Antti Lampisuo, Tuomas Mäntynen, Asta Niemistö ja Tarja Unkari. Alfa-ryhmän taiteilijoita yhdistäviä tekijöitä olivat mm. tietynlainen realismi sekä esittävyys.

Pirkko Valon ja Seppo Tammisen tytär syntyi vuonna 1972, jolloin perhe asui Espoon Tapiolassa. Taiteilijaperheen elämästä, tyttärestä ja ympäröivistä esineistä tuli malleja taiteilijan työskentelyyn. Usein teokset ovat pieniä kooltaan, intiimejä kurkistuksia taiteilijan maailmaan tarinoiden kautta. Teosten pienelle koolle oli myös käytännön selitys: Valo työskenteli keittiön pöydän ääressä samalla lasta hoitaen.

Naivistien talvinäyttelyssä nähdään todella laaja kirjo Pirkko Valon taiteellisesta työstä. Samalla jonkinlainen ympyrä sulkeutuu, sillä vuosi sitten samassa tilassa nähtiin Pirkko Valon entisen aviomiehen Seppo Tammisen töitä. Sama primitiivisyys ja alkukantaisuus, jota on nähtävissä puukoulun alakerrassa Tarja Polarin töissä, on selkeästi läsnä myös Valon teoksissa: Polarin viedessä katsojaa Etelä-Amerikan mayojen tunnelmiin, vie Valo osassa teoksistaan katsojan Pohjois-Suomen shamaanien maille ja mystisten naisten viereen.