Kåira

Kåira – Rauni Koivisto

Rauni Koiviston kehitys naivistiksi eteni tavallisesta poikkeavasti, suorastaan nurinperin. Äitiyslomalla hän alkoi harrastaa ompelua ja maalailua. Koivisto onkin todennut, että silloin, nuorena äitinä hän oli naivisti aidoimmillaan.

Sittemmin muutto Turusta Hyvinkäälle mahdollisti Koivistolle opiskelun iltaisin Hyvinkään taidekoulussa. Opiskelu taidekoulussa vaikutti päätökseen ammatinvaihdoksesta. Pian hän opiskelikin sekä Riihimäen ohjaajainstituutissa että Taideteollisessa korkeakoulussa. Vuonna 2002 hän valmistui ohjaustoiminnan artenomiksi ja vuonna 2004 kuvataideopettajaksi.

Olisi johdonmukaista ajatella, että moisen koulutuksen jälkeen hän tekisi kaikkea muuta, mutta ei missään tapauksessa naivismia. Toisin kuitenkin kävi. Kun hän vieraili vuonna 2010 Naivistit Iittalassa -näyttelyssä, kokemus merkitsi murrosta hänen taidenäkemyksessään. Hän syntyi naivistiksi oikeastaan kaksi kertaa, ensin itseoppineen välittömyydellä ja toisen kerran tiedostamalla omimman tyylilajinsa.

Rauni Koivisto toimi taideaineiden opettajana Riihimäen kansalaisopistossa. Monille naivistinen maalaaminen toimii oivallisesti työn vastapainona. Koivisto on kertonut, että päivisin hän on töissä ja iltaisin on omaa aikaa, mutta yöllä on kaikkein rauhallisinta ja hiljaisinta. Silloin voi paneutua omaan työskentelyyn.

Yksi Rauni Koiviston aiheista on ollut lehmä. Taiteilijan mukaan luonnosteluvaiheessa ideoita syntyy ketjuna: yhtä luonnostellessa hahmottuu jo idea seuraavaan ja niin edelleen. Lehmäteeman kohdalla on tapahtunut juuri näin. Lehmä on Koiviston maalauksissa iloisen burleski olento, joka myös toteuttaa Rauni Koiviston naivismilleen määrittelemiä päämääriä:

Tarkoituksena taiteessani on tuoda toivoa. Ilo luo tilaa luovuudelle. Ilo pitää meidät täysin hetkessä kiinni. Ilo hälventää pelkoa. Ilon hetkissä on jotain pyhää.