Mäki-Nevala, Saija

Saija Mäki-Nevala on asunut lapsuudessaan Kihniössä, josta hän on myöhemmin tehnyt myös dokumentin Kihniö (2015). Hän on opiskellut Lahden muotoiluinstituutissa ja Tallinnan kansainvälisessä elokuvakoulussa. Omimmaksi alueekseen Mäki-Nevala kokee kuvaamisen, vaikka kokemusta on kertynyt myös muista elokuva-alan töistä. Mäki-Nevala on kuvannut dokumentin Lauluja rakkaudesta (Bonsai Films Oy, 2020), joka esitettiin Ylellä vuonna 2020.

Naivistit Iittalassa -näyttelyssä oli 2022 mukana videoteos “Varokaa ohittavaa junaa”, teoksessa äänillä on merkittävä rooli. Teos on kuvattu Iittalassa, Kankaistentien risteyksessä ja se kestää noin 7 minuuttia. Näyttelyssä se oli esillä toistuvana luuppina.

Teoksessa on ensin alkukesä, keltaiset kukat ovat vallanneet heinäpellon notkelman. Voikukan siemenet rimpuilevat hämähäkinseitissä. Maalaismaisemassa peltojen keskellä, kylätien mutkassa, seisoo linja-autopysäkki. Seinät ovat vihreää peltiä, ruosteen täplittämät ja pienillä lommoilla. Kesäniityn äänimaiseman rikkoo pellon takaa kantautuva kuulutus: “Varokaa ohittavaa junaa”. Syksyllä pysäkki kyhjöttää omalla paikallaan pientareella, ja pilvet ovat synkkiä ja sateisia. Talvella jää ja lumi peittävät maiseman. Huurteinen pysäkki on kokenut jotain ainutkertaista. Tienpientareella on jalanjäljet. Pysäkin puupenkille on sulanut takapuolen muotoinen kuva. Pendolino puskee pakkasessa ohi, kuulutuksesta kuuluu pelkkä “varokaa”. Onnellinen pysäkki katoaa lumipyryyn.

Vuoden 2024 teos on kaksiosainen. Mäki-Nevala kuvailee sitä näin:

Musiikki, erityisesti elävä musiikki on kuin iso kollektiivinen syli, joka antaa voimaa. Musiikin sylissä on vapaus olla oma itsensä.

Pandemia-aika tyhjensi esiintymislavat pariksi vuodeksi. Tyhjyydestä eivät kärsineet vai muusikot, vaan myös yleisö, jolle jäi vain kaiku. 

Tämä videoteos on kamppailua ikävää vastaan ja samalla hiljainen kunnianosoitus elävälle musiikille, joka tuo meidät yhteen ja antaa äänen tunteillemme.