Matikainen, Hannamari

Paikkakunta:

Tampere

Syntymävuosi:

1976

Tekniikat:

maalaustaide

Hannamari Matikainen (s. 1976) on tamperelainen kuvataiteilija. Hän käyttää välineinä pääasiassa grafiikan eri tekniikoita ja maalausta. Hannamari Matikaisen töissä esiintyy yleensä eläimiä tai ihmismäisiä olentoja, jotka ovat hahmoja jatkuvasti laajenevasta kokonaisuudesta. Hänen teoksiaan on mm. Valtion, eri kuntien ja kaupunkien kokoelmissa, sekä useissa yksityiskodeissa. Oman taiteellisen työnsä lisäksi hän tekee erilaisia yhteistyöprojekteja eri alojen taiteilijoiden kanssa myös perinteisen taidekentän ulkopuolella.  ​

Riippumatta välineestä Matikainen käsittelee pitkälti samoja inhimillisyyden ja empatian teemoja. Matikaisen teoksissa pääosassa on melkein aina mielikuvituseläin, satuolento, jonka osalta lajinmäärittely tai biologiset yksityiskohdat ovat täysin toisarvoisia. Sukupuolettomat ja iättömät hahmot kutittavat meistä esiin empatiaa täysin universaalilla tavalla. Matikaisen teosten ymmärrettävyys ei ole sidoksissa kulttuurin ja asuinpaikkaan. 

Matikainen tekee söpöjä otuksia ja maailmassa on aina sijaa söpöydelle. Teosten äärellä voi kuitenkin esittää kysymyksen siitä, miksi erilaisuus ja vajaavaisuus herättävät meissä sympatiaa ja jopa empatiaa, kun kyseessä on eläin, vaikka ihmisen kohdalla erilaisuus koetaan usein vieraannuttavana. Matikaisen teoksissa söpöys ja rujous kulkevat käsi kädessä, ja joskus hämmentävänkin muotopuolet otukset tuntuvat keräävän ihmisiltä ihastusta nimenomaan söpöytensä takia.

Yksi keskeinen vetoava tekijä Matikaisen teoksissa on hahmojen usein ymmyrkäisinä toljottavat silmät. Ne ovat kuin säikähdyksen jäljiltä, tai tietoisen vetoavina odottamassa sympatiaa ja rapsutuksia. Matikainen ei häpeile suoraviivaista tunteisiin vetoamista vaan pikemminkin tekee sen röyhkeästi. Iso osa teosten kertomusta, koko otusparven kohtaloa on lähteä ihmisten matkaan. Ne ovat taideteoksia, mutta ne ovat myös lemmikkejä, jotka herättävät halun omistaa ja halun rakastaa.  Tämä ei ole pieni asia eikä pieni sisältö, kun puhutaan kuvataiteesta. Se on merkittävä kokemus katsojalle ja se saattaa parhaassa tapauksessa olla paljon pitkäkestoisempi kuin taidekokemus yleensä. Matikaisen teoksista on helppo pitää, rohkeimmat uskaltavat ihastua syvästi.