1. Osa: Kohti kesänäyttelyä 2019

1. Osa: Kohti kesänäyttelyä 2019

Tänään pyörähtää käyntiin kirjoitussarja, joka paljastaa lukijoille mitä kaikkea kesänäyttelyn pystyynsaaminen vaatii. Ensimmäisessä osassa luomme lyhyen katsauksen menneeseen talvikauteen ja aloitamme vanhan näyttelyn purkamisen.

Kulunut vuosi on ollut monella tapaa erilainen verrattuna aiempiin vuosiin. Kauan suunnitteilla ollut idea ympärivuotisesta naivismikeskuksesta näki päivänvalon, kun Iittalan vanhan puukoulun ovet olivat auki joka viikonloppu aina marraskuusta 2018 maaliskuuhun 2019 saakka. Marraskuussa avasimme talvikauden nykynaivistien joulunäyttelyllä sekä Suomen Gallupin Säätiön kokoelmista kootulla Naivismin klassikot -näyttelyllä. Tammikuussa saimme yläkertaan Seppo Tammisen upeita maalauksia. Oman lisänsä talvikauden toimintaan toi taidelainaamo, joka avattiin Iittalassa ensimmäistä kertaa.

Talvikaudella Iittalassa aloitettiin ensimmäistä kertaa taidelainaamotoiminta.

 

Tänä keväänä kesänäyttelyn rakentaminen eroaa aiemmista vuosista siten, että uusia teoksia ei tuodakaan valmiiksi tyhjään taloon. Huhtikuun ensimmäisellä viikolle olemme purkaneet vanhat näyttelyt. Mistään aivan pienestä hommasta ei ole ollut kyse, sillä talvikauden aikana taloon on ehtinyt kertyä peräti 537 teosta. Näyttelyn purkamisen ja teosten pakkaamisen lisäksi erilaisten tuotteiden inventointi on iso osa työtä. Kaikkien taiteilijoiden omat tuotteet, kuten esimerkiksi postikortit, pitää laskea erikseen, jotta niistä saadut tulot saadaan tilitettyä taiteilijoille. Kappalemäärät erilaisissa tuotteissa ovat hurjia; talvikaudella pelkästään taiteilijoiden omien tuotteiden yhteislukumäärä nousi yli 4500:aan!

Inventoinnin ja teosten pakkaamisen jälkeen alkaa tilojen pintakunnostus. Kaikki naulat irroitetaan ja rei’ät peitetään. Tarpeen mukaan seinät ja lattiat maalataan. Erilaisten remontointi- ja pakkaustarvikkeiden keskellä heikkohermoisemmalle saattaa tulla tunne, että kaikkea ei ikinä saada valmiiksi ennen kesän avajaisia. ”Hallittu kaaos” kuvaakin hyvin sitä tunnelmaa, joka puukoulun seinien sisällä vallitsee silloin, kun ovet eivät ole auki yleisölle. Kaaoksesta huolimatta näissä välihetkissä on jotain hyvin inspiroivaa ja innostavaa; tyhjenevät näyttelytilat ovat aina jonkin uuden alku. Lisäksi nämä muutamat viikot tarjoavat meille työntekijöille aivan eri tavalla aikaa ideoida ja suunnitella sitä, kuinka saisimme tulevasta näyttelykaudesta tehtyä vielä paremman!

Tältä puukoulun sisätiloissa näyttää silloin, kun ovet eivät ole auki yleisölle.

 

Ensi kerralla sukellamme todelliseen taidemereen, kun kesänäyttelyn työt alkavat saapua ja kaksikerroksinen suuri puukoulu alkaakin yhtäkkiä tuntua kovin pieneltä.

Kuulemme myös mielellämme mistä näyttelyrakentamisen vaiheista juuri Sinä  haluaisit kuulla enemmän? Kommentoi ja kysy joko blogissa tai Facebook-sivuillamme. 🙂

 

Teksti ja kuvat: galleriatyöntekijä Kira

Post a comment

Tapahtumat