Artikkelit

Naivistitaiteilija Esa Leppänen

Esa Leppänen (s. 1967) asuu ja työskentelee Kuusamossa ja Lehtimäellä.

Esa Leppänen tekee sekä naivistisia maalauksia sekä nykyään myös naivistisia veistoksia.Esa on osallistunut ensimmäistä kertaa Naivistit Iittalassa näyttelyyn vuonna 2016 ja on ollut vakiovieras näyttelyssä siitä asti.

Esa, mikä veti sinut naivismin pariin ?

Se tuntui helpolta ja luonnolliselta asialta, koska pikkupojasta asti olen ollut kiinnostunut kuvataiteista. Alussa itsellä oli kova halu tehdä valokuvantarkkaa maalausta, mutta se ei oikein onnistunut ja kamppailin asian kanssa 10-15 vuotta. Sitten kun olin käynyt täällä Iittalassa huomasin, että asioita voi tehdä rehellisen erinäköisesti ja ei tarvitse olla valokuvantarkkaa ilmaisua oman näkemyksensä ilmaisuun. Sellaisen ilmaisun hakeminen tuntui silloin aikanaan oikealta, mutta enää se ei ole välttämätöntä ja ennen kaikkea olennaista.

Olen myös kiinnostunut veistotaiteesta ja siksi olen alkanut tekemään myös naivistisia veistoksia, jotka ovat antaneet yhden kielen lisää ilmaista itseäni. Naivismin yksi hienouksista on se, että siinä on niin monta tyylilajia ja kaikille löytyy jotain.

 

Ketkä taiteilijat ovat vaikuttaneet sinuun ?

Heitä on monta, mutta olen aina pitänyt esimerkiksi Kimmo Kaivannosta. Erityisen tärkeitä ovat olleet myös suomalaiset naivistiset kuvataiteilijat kuten Kalervo Palsa, Martti Innanen, Martti Lehto ja Hannu Riikonen. Palsan tuotanto on hieman synkkää, mutta toisaalta se on todella ilmaisuvoimaista, mikä on kiehtovaa ja jossain määrin voin pitää häntä jopa esikuvanani.

 

Voitko nostaa jotain taideteosta tai taideteoksia jotka ovat erityisesti vaikuttaneet sinuun tai inspiroineet sinua ?

Vaikea ottaa yhtä esille yhtä, mutta Martti Innasen 90-luvun alkupuolen maalaukset ovat aina olleet hyvin inspiroivia. Pidän niiden rehellisen karusta meiningistä, joka viehättää.

 

Onko mikään muu maalaustyyli kiehtonut naivismin lisäksi ?

Itselle naivismi on ollut se omin, mutta realismista olen myös aina pitänyt ja siksi pyrinkin valokuvantarkkaan ilmaisuun aluksi. Wrightin veljesten lintumaalaukset ovat inspiroineet siihen suuntaan jo nuoresta pitäen.

 

Mitkä teemat ovat juuri tänään eniten mielessä maalatessasi ?

Juuri nyt mielessä on loma. Olen ajatellut pitää touko-syyskuun lomaa maalaamisesta. Sitten tarkoitus olisi jatkaa jostain humoristisesta teemasta. Erityisesti mielessä on ollut jonkinlainen humoristinen luontoaihe. Lisäksi miesten ja naisten välisiä suhteita olisi mielenkiintoista käsitellä humoristisin keinoin. Siinä riittää ammennettavaa.

 

Mikä ilahduttaa sinua tässä ajassa ?

Itseäni ilahduttaa tänään se kun kukaan ei valita mistään mitään ja ei itsekään tarvitse.

 

Mikä tekee sinut surulliseksi tässä ajassa ?

Tekee surulliseksi kun tulee valitettua pienistä asioista vaikka ei tarvitsisi. Ehkä se on vähän sama myös meillä kaikilla.

 

Mitä annettavaa naivismilla on mielestäsi tälle ajalle ?

Mielestäni paljon, mutta ne joille se antaisi ehkä eniten eivät seuraa taidetta ja se on valitettavaa. Naivismi antaa sellaisen “perus-humoristisen pläjäyksen” ja  auttaa ihmisiä unohtamaan turhat ilkeilyt.  Itse olen sitä mieltä, että ihmisten pitäisi keskittyä elämässä maalamaan ja viihdyttämään toisiaan.

 

Mihin suuntaan sinun mielestäsi naivismin taidemuotona pitäisi mennä ?

Naivismissa on nykyään niin monta alalajia, että ei oikein osaa sanoa mikä on nousussa tai laskussa. Tärkeää on se, että olisi monia eri suuntia, koska se antaa enemmän katsojille. Monimuotoisuus ja moniäänisyys on naivismin voima.

Itselle naivistiset veistokset ovat olleet uusi mielenkiintoinen aluevaltaus. Valitettavasti monesti ne vielä kategorisoidaan ITE-taiteeksi, mikä on omasta mielestäni turha rajanveto. Tämä on hieman yllättävää, koska naivistisia veistoksia on ollut jo pitkään. Esimerkiksi voisin nostaa vaikka Hannu Riikosen tunnetut teokset. Tosin on totta, että veistoksia on ollut merkittävästä vähemmän kuin maalauksia ja veistoksia saisi olla enemmän. Onneksi tässä suhteessa on tapahtunut positiivista kehitystä.

Yhdeksi uudeksi alueeksi voisin ottaa esille moottorisahaveistämisen. Moottorisahaveistäjissä on monia, jotka voisivat olla myös naivistien piirissä. Tämä tuli esille Pellossa, jossa olin hiljattain aiheeseen liittyvässä veistotapahtumassa. Siellä jopa tuomaristo nosti esille sen, että jossain teoksissa on naivistisia piirteitä

 

Digitaalinen taide – uhka vai mahdollisuus naivismille ?

Vaikea sanoa. Itsellä ei ole ollut kiinnostusta, mutta olen sitä mieltä, varmasti digitaalisestikin voi tehdä naivismia ja kyllä se naivismiin tyylisuuntana mahtuu. Digitaalisen taiteen menetelmistä itselle on ehkä tutuin videokamera, jolla olen tykännyt kuvata omia teoksiani, mutta en ole koskaan ajatellut tätä kuvaamista taiteen kulmasta.

 

Haastattelu tehtiin Iittalan Lasimäellä Kuvataiteen päivänä 10.7.2022.

Haastattelijana Juha Sipilä.

 

Lähteet:

Esa Leppänen: https://naivistit.fi/esa-leppanen-2/

Kimmo Kaivannon maalauksia: http://www.kimmokaivantofoundation.fi/teokset/maalauksia.html

Palsa-Museo: http://www.palsamuseo.fi/kalervo-palsa/

Martti Innanen – maalauksia: https://www.kaukosorjosensaatio.fi/martti-innanen-taulut-11pieni/

Ferdinand von Wright – Taistelevat metsot : https://www.kansallisgalleria.fi/fi/object/389906

TAIVAS KATTONA 16.5.–28.8.2022

Naivistit Iittalassa -säätiön kesänäyttelyssä kurkotetaan tänä vuonna taivaisiin. Näyttelyn nimi on Taivas kattona, ja se on, jos mahdollista, entistäkin värikylläisempi. Näyttelyn kuraattori Veikko Halmetoja viittaa näyttelyn nimellä unelmiin, jotka voikukan hahtuvien tapaan lentävät kohti korkeuksia. Aivan kuten Kati Mikolan maalauksessa, joka on tämän kesän näyttelyn julisteessa.

– Nimi viittaa toiveisiin ja haaveisiin, jotka voivat nyt pandemian hiipuessa toteutua. Näen että jokaisen ihmisen on syytä saada tilaisuus haaveilla ja sukeltaa unelmiin. Siksi vain taivas on kattona.

Upeita taiteilijoita, hienoja teoksia ja hyvää kesämieltä – niistä on Iittalan kesänäyttely tehty. Veikko Halmetojan mukaan näyttelyssä on paljon perinteistä Iittalan ydintä, vahvaa ja vakaata naivismin henkeä. Klassista naivismia, jossa maaseutu näyttäytyy lintukotona ja jossa kissoilla ja koirilla on paljon inhimillisiä piirteitä. Toisaalta mukana on myös pieniä, uusia juttuja. Kuten esimerkiksi videoteos sekä valokuvataidetta.

– Tämä ei ole iso muutos viidenkymmenen taiteilijan joukossa, mutta koen uusien tekniikoiden laajentavan mukavasti käsitystä naivistisen taiteen olemuksesta, Halmetoja sanoo.

Uudet taidemuodot löytyivät kahta kautta. Videotaiteilija Saija Mäki-Nevala tarjosi  itse teostaan näyttelyyn hakuprosessin kautta. Lydia Toivasen valokuvat taas löytyivät Instagramin kautta. Halmetoja alkoi seurata Toivasta sosiaalisessa mediassa ja löysi tämän teoksista naivistisia sävyjä, huumoria ja leikkimieltä.

– Kutsuin mukaan myös yhden erityistä tukea tarvitsevan taiteilijan, Aleksiina Salmen. Osa hänen teoksistaan on selkeästi naivistisia, mutta mukana on myös sarja maalauksia, jotka lähentelevät realismia. Koen, että esimerkiksi kehitysvammaisten ja autismin kirjon taiteilijoiden tulee voida osallistua kaikkiin näyttelyihin, ei vain heille itselleen räätälöityihin tapahtumiin.

Veikko Halmetoja kuratoi Naivistit Iittalassa -kesänäyttelyn nyt toista kertaa.

Nallen puhallus -maalauksen taustalla ovat lapsuuden leikit

Naivistit Iittalassa -säätiön kesänäyttelyn Taivas kattona julisteen on maalannut ihanien eläinhahmojen maalari, Kati Mikola.

Kati Mikolan maalauksissa on yleensä tarina taustalla. Hän ei kuitenkaan halua maalauksen nimellä paljastaa, minkälainen hänen tarinansa on. Mikola haluaa jättää katsojalle vapauden tehdä oma tulkintansa.

– Kun maalauksessa on enemmän porukkaa, voi tarinakin olla vaikka minkälainen. Oman tarinani haluaisin pitää salaisuutena. En aina onnistu siinä, mutta siihen pyrin.

Hyvin usein tarinat luotaavat jostain näkökulmasta lapsuuden tapahtumia. Niin myös Naivistit Iittalassa -kesänäyttelyn julisteeseen valittu Nallen puhallus. Maalauksessa suloinen nalle istuu puhalluskukkakedolla puhaltamassa voikukan hahtuvia ilmaan.

– Halusin tehdä mahdollisimman realistisen maiseman, johon voisi kuvitella itsekin menevänsä puhaltamaan puhalluskukkaa. Ja että maisema olisi myös mahdollisimman viehättävä, vaikka ei voikukista niin tykkäisikään. Lapsuudessahan puhalluskukkia puhallettiin, ja yleensä samalla toivottiin jotain, hän kertoo.

Alunperin maalauksessa ei pitänyt olla nallea ollenkaan, vaan ketunpoikanen. Jostain syystä kettu ei vain ottanut hahmottuakseen kankaalle. Niinpä aloitettu maalaus lojui hyllyllä pitkät ajat, ja taiteilija vilkaisi sitä välillä ihmetellen, mitähän tuostakin tulisi.

– Nalle tuli mieleen sitten vaikean mutkan kautta. Karhunpennuthan on aivan syötävän ihania, varsinkin kun ne seisoo kahdella jalalla ja melkein lähtevät kävelemään. Sitten kun päätin tehdä karhun ketunpoikasen tilalle, tuli maalauskin valmiiksi. Ihan kiva, että se valittiin julisteeseen, Mikola pohtii.

Karhumaalauksia Mikola on tehnyt ennenkin, satoja. Karhu oli yksi ensimmäisiä eläinhahmoja pupun ja ketun rinnalla. Vähitellen kolmikko ystävystyi, niillä oli yhteisiä ongelmia ratkottavanaan. Sitten ne alkoivat seikkailla yhdessä.

Vuosien kuluessa kolmikko on ehtinyt kokea jos minkälaisia seikkailuja ympäri maapalloa. Mukaan on tullut myös muita eläimiä. Esimerkiksi Monte Carlo -maalauksessa Timo Mäkinen ajaa Minillä ja mäyrä ottaa valokuvaa.

– Monte Carlo on hieno paikka, siellä korkealla. Olen käynyt siellä, tosin en Monte Carlo -rallin aikaan, Kati Mikola kertoo.

Uusin eläin maalauksissa on saukko. Iittalassa saukko on mennyt uimaan, mutta jäänyt tarkastelemaan, ovatko lakatut kynnet ehtineet kunnolla kuivumaan. Yhdessä maalauksessa Saukkoneiti on jäänyt rannalle katsomaan, kuinka ystävyskolmikko Kettu, Pupu ja Nalle lähtevät soutelemaan. Saukon voi nähdä myös pupun kanssa ongella.

– Saukko tuli mukaan kuvioihin viime kesänä. Se tuli ihan siitä, että minulla oli maalauksia esillä Kouvolassa, Kuusankoskella. Kymenlaakson maakuntaeläin on saukko, joten maalasin saukkoja kouvolalaisille, länsirannikolla Sauvossa asuva taiteilija kertoo.

Kati Mikola on kolmivuotisen taidekoulun käynyt muotokuvamaalari. Tilausmuotokuvia hän on maalannut jo 40 vuotta. Ateljee ja koti ovat samassa, isossa entisessä kansakoulurakennuksessa, johon mahtuu hyvin myös puoliso Lauri Lahtisen ateljee ja työt.

Eläinhahmojen maalaamisen Kati Mikola kokee vapauttavana. Eläimiä erilaisissa puuhissa maalatessaan hän kokee rentoutuvansa.

– Kukaan ei voi tulla sanomaan, että ei tuo kyllä ole yhtään näköinen.

Eläinhahmojen tekeminen on hauskaa, mutta totista työtä. Hahmot eivät tule ihan tuosta vaan, niitä täytyy miettiä. Myös Mikolan tekniikka vaatii aikaa, sillä hän maalaa useita kerroksia. Hahmo saattaa muuttua täysin maalauskertojen välillä, jopa ihan kokonaan eri eläimeksi, kuten kävi Nallen puhallukselle.

– Maalaan öljyväreillä, enkä ole kokenut tarvetta vaihtaa. Minulle öljyvärit on ehdoton materiaali, ihanteellinen, sillä aina voi maalata lisäkerroksen.

Naivistit Iittalassa -kesänäyttely on Kati Mikolalle tärkeä näyttely. Hän on ollut mukana vuodesta 2013, vain yksi kesä on jäänyt välistä. Hänelle tärkeää on se, että näyttelyssä käy paljon ihmisiä. On mukava viedä taulut esille, kun tietää, että moni käy ne katsomassa. Sen rinnalla myyntikin on sivuroolissa.

– Sitä ei voi kiistää, että Iittalasta myös ostetaan. Onhan se helpotus taloudellisesti olla mukana. Mutta ei sitä tyhjille katsomoillekaan viitsisi laittaa maalauksia esille. Iittalasta saa myös paljon palautetta, yleensä positiivista.

Mikolaa ilahduttaa, että naivistisen taiteen arvostus on kasvanut. Hänelle itselleen ei ole merkitystä, mihin kategoriaan kukin tekijä lasketaan kuuluvaksi. Mutta niin sanottujen varteenotettavien taiteiden nyrpistely itseoppineiden maalareiden taiteelle ei ole tuntunut hyvältä.

– Kun nähdään se arvo, sanomakin tulee aivan toisella tavalla esille.

Mikolalle itselleen maalauksissa tunnelma on tärkeä, ja se että tunnelma välittyy. Tarina voi vaihtua katsojan mukaan, mutta tunnelma on hänelle se vahva juttu, jonka hän haluaa välittää maalaamalla.

– Joskus onnistun siinä paremmin, joskus kehnommin. Mutta se on se, mihin töilläni tähtään, hän sanoo.

Naivistit Iittalassa – Taivas kattona -kesänäyttely on avoinna joka päivä klo 10–19, 28.8.2022 asti. Lue lisää: https://naivistit.fi/nayttelyinfo/

Hannu Riikosen kaupunkikuvia Naivismin talvessa

Hannu Riikonen – Kaupunkikuvia

Kuvanvalmistusta ammattioppilaitoksessa opettanut Riikonen on taiteilijana itseoppinut. Hän aloitti dadaismi- ja poptaidevaikutteisilla esinekollaaseilla 1970-luvulla. Riikosen tyyliä luonnehditaan usein naivismiksi, mutta hän itse määrittelee tyylinsä laajemmin.

Runsaasti näyttelyitä pitäneen Riikosen töitä oli ensi kerran esillä Nuorten näyttelyssä 1970. 1980-luvulla Riikonen alkoi tehdä maalattuja puu- ja sekatekniikkaveistoksia sekä reliefejä. Noina vuosina hän kokeili myös video- ja tietokonetaidetta. 1990 mukaan tulivat veistosinstallaatiot. Riikosen taidetta on ollut esillä muun muassa Itäkeskuksen metroasemalla Helsingin juhlaviikoilla, Mäntän kuvataideviikoilla sekä Pärnun kansainvälisessä kutsunäyttelyssä. Naivistit Iittalassa -kesänäyttelyissä Riikonen on ollut mukana aivan näyttelyn alkuvuosista aina 2000-luvulle. Yksityisnäyttelyitä on ollut muun muassa Galleria Sculptorissa, Mikkelin, Oulun, Keravan ja Hämeenlinnan taidemuseoissa sekä BELA Biennalissa Portugalissa.

Naivismin talvi -näyttelyyn saamissamme Hannu Riikosen kookkaissa, 1980-luvuilla syntyneissä akryylimaalauksissa on vahva, synkän runsas ja patinoitunut sotienjälkeinen värimaailma. Kaupunkinäkymät ovat aiheiltaan ja tunnelmiltaan tiiviitä, diagonaalit voimakkaita ja henkilöhahmot plastisia ja reheviä, niin kuin kuvien 1950-luvun autotkin. Ainoana veistoksena näyttelyssämme esillä oleva teos Vastahankaan sopii niin ikään Riikosen ”katukuvaan”.

Riikosen esittävät teokset käsittelevät usein yhteiskunnallisia teemoja pienen ihmisen näkökulmasta ja esimerkiksi suomalaisuuden olemusta. Ihmishahmot ovat enemmän tyyppejä kuin persoonia.

Kriitikko Hannu Castrén on kuvannut Riikosen veistoksia piikiksi runsaassa lihassa. Castrén on verrannut Riikosen pulleita figuureja Picasson 1920-luvun surrealistisiin, mutta antiikin perinnettä jatkaviin hahmoihin, ja Aaltosen Hämeensillan veistoksiin. Myöhemmissä abstraktimmissa veistoksissa on kaksoiskuvamaisuutta, ne peilautuvat symmetrisesti eri suuntiin.

Naivismin talvi -näyttelyssä on esillä myös valokuvaaja Stefan Bremerin naivistisia valokuvateoksia 1970-luvulta nykyhetkeen sekä nukketaiteilija Suvi Vasaman pandemia-aikana luomia paperilaminointiveistoksia. Alakerran saleissa on ihailtavana myös laaja otos Suomen nykynaivistien teoksia. Lauantaina 5.3. näyttelyssä vierailevat kaikki yksittäisnäyttelyiden taiteilijat eli Riikonen, Vasama ja Bremer, kuraattori Veikko Halmetojan esitteleminä. Saman päivän aikana on mahdollisuus tavata myös muita talvinäyttelyssä mukana olevia upeita nykynaivistejamme!

Näyttelystä voi ostaa teoksia, ja osa on hankittavissa kotiin myös taidelainaamon kautta.

Suvi Vasaman veistoksia Naivismin talvessa

SUVI VASAMA – Saisinko kertoa?

”Saisinko kertoa?” -näyttelyyn kootut teokset on tehty vallitsevana pandemia-aikana. Teoksissa on erityisesti pinnalla nykyhetken koettelemuksien herättämät tuntemukset ja ajatukset, kuten tunne eristyneisyydestä tai näkymättömästä uhasta. Mukaan mahtuu kuitenkin myös iloa ja kiitollisuutta, sekä minuuden kohtaamista. Teosten naiivi nukkemaisuus on lohdullista ja saa synkätkin teemat esiintymään keveämmässä valossa.

Suvi Vasama on entinen hämeenlinnalainen, nykyään Helsingissä asuva paperitaiteilija. Hänen taidetaustansa juuret ovat nukketeatterissa, joka on kiehtonut Vasamaa nuoresta pitäen. Viehätys alaan kasvoi aikuisiällä, kun Vasama sai seurata teatterissa nukentekijänä työskentelevän äitinsä kädenjälkeä. Kiinnostus kasvoi niin suureksi, että se vei Vasaman Turun taiteen ja viestinnän oppilaitokseen, josta hän valmistui nukketeatteriohjaajaksi. Kun Vasaman äiti jäi eläkkeelle, siirtyi Suvi Vasama hänen paikalleen, Hämeenlinnan teatterin tarpeisto- ja nukentekijäksi. Tässä työssä Vasama pysyttelikin 20 vuotta.

Suvi Vasaman juuret teatterinukkejen parissa ilmenevät vahvasti hänen veistoksissaan, joiden teossa on hyödynnetty teatterissa opittuja taitoja. Veistokset on toteutettu paperilaminointitekniikalla, eli liimaamalla paperia kerroksittain. Ensin hahmosta muodostetaan pää ja kädet, jotka kiinnitetään rautalangasta valmistetun vartalon runkoon. Hahmon lopullinen ulkomuoto rakentuu tukirakenteiden, akryylimaalin ja lukuisten paperikerrosten myötä. Muotoiluprosessi on hidas ja työläs: Yhden veistoksen luomisessa vierähtää keskimäärin kaksi kuukautta.

Koska tekoprosessi on aikaa vievä, ehtii Vasama käymään läpi sen aikana laajan skaalan tunteita. Vasama ei suunnittele tai luonnostele teoksia etukäteen, vaan ne syntyvät hänen ajatuksistaan, joista muodostuu vuoropuhelu työskentelyn aikana. Vasama kokee, että teokset käyttävät hänen käsiään saadakseen oman äänensä kuuluviin. Jokaisella hahmolla on oma tarinansa, jonka hahmo haluaa välittää katsojalle.

Naivismin talvi -näyttelyssä on esillä myös pitkän linjan kuvataiteilijan Hannu Riikosen kaupunkimaalauksia 1980-luvulta sekä valokuvaaja Stefan Bremerin naivistisia valokuvateoksia 1970-luvulta tähän päivään. Alakerran saleissa on ihailtavana myös laaja kirjo Suomen nykynaivistien teoksia. Näyttelystä voi ostaa teoksia, ja osa on hankittavissa kotiin myös taidelainaamon kautta.

Iittalan yrittäjät tapasivat toisiaan puukoululla

Mainostoimistoyrittäjä hankki perheelleen vapaa-ajanasunnon Iittalan Kutilasta. Samalla hän hankki juhlapaikan koko kylän käyttöön. Itse hän näkee itsensä yhtenä isäntänä Kutilan juhlatalon isäntien pitkässä ketjussa. Tuomas Käyhkö tutustui iittalalaisiin yrittäjiin Naivistit Iittalassa -talvinäyttelyn yhteydessä järjestetyssä iltatilaisuudessa. Puukoulu toimii mainiona tilana myös yritystapahtumille.

Helsinkiläinen mainostoimistoyrittäjä Tuomas Käyhkö saa vastata usein kysymykseen, onko Kauko Käyhkö jotain sukua. Vastaus on kyllä. Tuomaksen isä on Kauko Käyhkö. Tosin ihan eri ihminen kuin se kuuluisa laulaja, joka 1950-luvulla ihastutti sointuvalla bassoäänellään muun muassa Kipparikvartetissa.

Vuosi sitten Tuomaksesta tuli osa-aikainen iittalalainen, sillä hän osti Kutilan seurantalon vapaa-ajan paikakseen. Iso perhe tarvitsee tilaa, ja Kutilan juhlatalolla on tilaa neljän pojan ja yhden tytön temmeltää. Mutta vapaa-ajanasunnon on tarkoitus ilahduttaa myös muita kuin omaa perhettä.

“Ajattelen niin, että olen vain yksi isäntä talon pitkässä tarinassa. Ja mielelläni jatkan talon perinteitä vuokrattavana juhlatilana”, hän sanoo.

Kutilan juhlatalossa Käyhköön vetosi ensimmäisenä talon positiivinen tunnelma. Hänelle tuli sellainen olo, että paikassa on tapahtunut hyviä asioita. Niitä hän haluaa saada jatkossakin tapahtumaan.

Tänä syksynä Kutilan juhlatilassa nähdään muun muassa Lasikylän mysteeriteatterin Metso soitimella- esityksiä ja rauhoitutaan joogaretriitille. Koronatilanteen helpottaessa luvassa tulee olemaan huutokauppoja, designkirpputoreja, elävää musiikkia ja muita tapahtumia.

“Suunnitteilla on esimerkiksi discoilta K30 ja K50 -teemoilla. Ovella tarkistetaan ikä, sillä alle 30-vuotiailla ei ole K30-iltoina asiaa sisälle, tai alle 50-vuotiailla K50-iltoina. Iltojen ideana on samanikäisten kohtaaminen nuoruusajan musiikkia kuunnellen.”

Käyhkö virittelee yhteistyötä paikallisten majoitustoimijoiden kanssa, jottei vieraiden tarvitsisi lähteä illan päätteeksi kotimatkalle.

“Kun meillä on julkisia tapahtumia niin paikan päälle juhlatalolle pääsee helposti Guesthouse Solhbackan riksalla tai vaikka taksilla.”

Käyhköllä on ollut mainostoimisto Helsingissä toistakymmentä vuotta. Sen ohella hän on tehnyt myös omaa taidetta, lähinnä maalauksia ja keramiikkaa. Juhlatalon tarinan jatkaminen sopii kulttuurialan työläiselle.

Tuomas Käyhkö tutustui Naivismin talvi -näyttelyyn Naivistit Iittalassa -säätiön, Artikas-yhteisön ja Iittala Villagen yhdessä järjestämässä tilaisuudessa. Tilaisuus oli tarkoitettu Iittalassa toimiville kulttuurialan yrittäjille tutustumiseen ja yhteistyömahdollisuuksien kartoittamiseen.

“Tällaisia tapaamisia voisi olla useamminkin, todella hyvä ilta”, kehui Tuomas Käyhkö.

Naivistit Iittalassa avoinna läpi juhannuksen

Vierailu Naivistit Iittalassa -näyttelyssä juhannuksena on monille kävijöillemme jokavuotinen juhannusperinne.  Tästä perinteestä ei tarvitse tänäkään vuonna luopua, sillä kesänäyttely on avoinna koko juhannuksen!  Palvelemme asiakkaitamme joka päivä kello 10-19.

Kuistikioskistamme voit ostaa virvokkeita ja pieniä herkkuja, joita voit nautiskella terassin varjossa.

Mikäli tulet kauempaa ja haluat varmistaa sisällepääsyn ilman jonotusta, suosittelemme ostamaan liput verkosta etukäteen. Ohjeet verkkolipun ostoon löydät täältä.

Huomioithan myös ajankohtaisimmat korona-toimenpiteet. Otamme maks. 30 ihmistä sisälle yhtä aikaa. Ennakkolipun ostaneet pääsevät mahdollisen jonon ohi.

 

Hinnasto

Ovelta
Peruslippu 10 €
Työttömät / opiskelijat / eläkeläiset 8 €
Alle 18-vuotiaat maksutta

Ennakkolippu Ticketmasterista
Vierailuaika 1 tunti. Huomioithan tämän ruuhka-aikana.
Peruslippu 11 €
Työttömät / opiskelijat / eläkeläiset 9 €
Alle 18-vuotiaat eivät tarvitse ennakkolippua
Osta ennakkolippu täältä.

 

Emme ole museokorttikohde. Olemme säätiömuotoinen taidegalleria ja rahoitamme toimintamme pitkälti pääsylipputuloilla.

 

Marit Björnegran – Kallion kesä
Akryyli kankaalle, 2020

 

Suuri maalaustapahtuma Iittalassa 10.7.

Suuri maalaustapahtuma Iittalan kylässä 10.7.

Suuri Maalaustapahtuma Iittalassa 10.7. kokoaa naivistitaiteilijoita esittelemään taidettaan ja kutsuu kaikki maalaamaan omaehtoisesti!

Naivistitaiteilijat kokoontuvat esittelemään työskentelyään ja töitään Iittalan vanhan puukoulun pihalle ja Lasimäen ympäristöön kuvataiteen päivänä 10.7. klo 12–15.

Mukana ovat (muutokset mahdollisia)
Pirjo Alatalo
Ira Grünfelder
Margit Hakanen
Petra Heikkilä
Merja Hämäläinen
Maija Kanerva
Ulla Kauhanen
Reijo Kivijärvi
Anneli Kokkonen
Riitta Kolari
Kåira
Matti Laine
Minna Lehväslaiho
Salla Lylynoja
Luciana Mariano
Kikka Nyrén
Pirkko Pullinen-Valtonen
Miia Ylikoski
Pertti Ylinen

Taideterassilla on mahdollisuus nauttia virvokkeita.

Muuta ohjelmaa:

Kaikki ovat tervetulleita omien välineidensä kera maalaamaan.

Paikallinen kuvataiteilija, akvarellisti Raxu Helminen ja naivisminäyttelystäkin tuttu Pirkko Pullinen-Valtonen maalaavat kesällä Kylätalon ja Lasimäen väliseen asfalttiin räsymattoja. Työskentelyä voi ihastella vielä kuvataiteen päivänä!

Tule tutustumaan Tarinareittiin ja vieraile Naivistit Iittalassa -näyttelyssä sekä Designmuseo Iittalassa.

Alueen liikkeet palvelevat omien aukioloaikojensa puitteissa pääosin klo 10–19 välisenä aikana.

Yksissä tuumin – Jointly on yhteisöllisyyden ylistys

Naivistit Iittalassa -säätiön Yksissä tuumin – Jointly -kesänäyttely ylistää yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemistä. Näyttelyn on kuratoinut nykytaiteen vahva nimi Veikko Halmetoja. Näyttelyn avajaishetkeä vietetään sunnuntaina 6. kesäkuuta.

“Kulttuurin tekemisessä, taiteen tuottamisessa, ihmisenä olemisessa on tärkeä löytää ja kokea yhteisön tuki”, sanoo Naivistit Iittalassa -säätiön kuraattori Veikko Halmetoja.

“Taiteen ja kulttuurin tekijät ovat yksissä tuumin puolustaneet ilmaisunvapauttaan ja oikeuttaan esittää teoksiaan maailmanlaajuisesta kriisistä huolimatta. Juuri tällaisena aikana tarvitaan taidetta ja yhteisöä. Taidetta joka haastaa ja on kriittistä, mutta tarvitaan myös taidetta, joka ilahduttaa, kääntää arkiset asiat absurdin kautta voimaannuttaviksi.”

Veikko Halmetoja kertoo viettäneensä mahtavan talven naivistiseen taiteeseen tutustumalla. Noin tuhannen teoskuvan joukosta hän on valinnut ne lähes 500 teosta, jotka odottavat kesänäyttely-yleisöä Iittalan puukoululla.

Nykytaiteen tuntija kuraattorina

Veikko Halmetojan tausta on nykytaiteessa ja sen sisällä hän on erityisesti perehtynyt ITE-taiteeseen sekä erityistä tukea tarvitsevien taiteilijoiden taiteeseen. Siirtymä naivistiseen ilmaisutapaan ja tapaan tehdä taidetta tuntui luontevalta. Kesänäyttelyn teoksia valitessa syntyi myös arvostus naivismia ja naivistitaiteilijoita kohtaan.

Näyttelykokonaisuutta Halmetoja on rakentanut Yksissä tuumin -teeman kautta. Näyttely koostuu erilaisista osa-alueista. On ihmisten arkea, satuja ja fantasiaa, on kaupunkien kauneutta ja maaseudun vihreyttä. Löytyy eläimiä, niin villinä luonnossa vaeltavia kuin lemmikkeinä ihmisten rinnalla. Oma erityinen sijansa tänä vuonna on koirilla, myös näyttelyjulisteessa villakoirat pinnistelevät omintakeisessa pyramidimuodostelmassa. Näyttelyjulisteeseen valitun työn on maalannut Petra Heikkilä.

 

Yhdessä ylöspäin, Petra Heikkilä, 2021.

Kesänäyttelyssä on esillä 50 nykynaivistia. Näyttelyyn on valittu kymmenen uutta taiteilijaa. Heistä moni on kuitenkin kokenut tekijä taiteen kentällä. Mukana on muun muassa Stig Jansson, joka on osallistunut näyttelyihin 1970-luvulta alkaen ja Tiina Paju, joka tunnetaan rakastetun Maisa ja Kaarina -sarjakuvan piirtäjänä.

“Olen nautinut tämän näytttelyn kokoamisesta ja rakentamisesta. Myös konkreettisesta ripustamisesta. Teoksia, vanha puutalo ja vasara sekä purkillinen nauloja on mahtava lähtökohta nykytaidenäyttelyn rakentamiselle”, Veikko Halmetoja sanoo.

Auki joka päivä – myös juhannuksena

Toukokuun 29. päivästä alkaen Yksissä tuumin – Jointly -kesänäyttely on avoinna joka päivä 10–19. Näyttelyyn otetaan yleisöä sisälle voimassaolevien viranomaismääräysten mukaan. Varaudu siis rennolla kesämielellä näyttelyvierailuun, ja vietä leppoisa hetki terassillamme, jos joudut odottamaan hetken näyttelyyn pääsyä.Pienimuotoista avajaishetkeä vietetään Iittalan puukoululla 6. kesäkuuta, jolloin paikalla on myös kesänäyttelyn taiteilijoita.

Puukoululle on turvallista tulla, sillä näyttely jakautuu useampaan huoneeseen. Yleisöä pyydetään käyttämään maskia vierailun ajan ja muistavan pitää turvavälit riittävinä muihin näyttelyvieraisiin ja työntekijöihin. Näyttelylipun voi ostaa verkosta (Ticketmaster) tai kassalta. Alle 18-vuotiaat pääsevät näyttelyyn maksutta.

Kirsi Jalava, Matot puhtaiksi ja tuoksuviksi.