Artikkelit

Naivistit Iittalassa avoinna läpi juhannuksen

Vierailu Naivistit Iittalassa -näyttelyssä juhannuksena on monille kävijöillemme jokavuotinen juhannusperinne.  Tästä perinteestä ei tarvitse tänäkään vuonna luopua, sillä kesänäyttely on avoinna koko juhannuksen!  Palvelemme asiakkaitamme joka päivä kello 10-19.

Kuistikioskistamme voit ostaa virvokkeita ja pieniä herkkuja, joita voit nautiskella terassin varjossa.

Mikäli tulet kauempaa ja haluat varmistaa sisällepääsyn ilman jonotusta, suosittelemme ostamaan liput verkosta etukäteen. Ohjeet verkkolipun ostoon löydät täältä.

Huomioithan myös ajankohtaisimmat korona-toimenpiteet. Otamme maks. 30 ihmistä sisälle yhtä aikaa. Ennakkolipun ostaneet pääsevät mahdollisen jonon ohi.

 

Hinnasto

Ovelta
Peruslippu 10 €
Työttömät / opiskelijat / eläkeläiset 8 €
Alle 18-vuotiaat maksutta

Ennakkolippu Ticketmasterista
Vierailuaika 1 tunti. Huomioithan tämän ruuhka-aikana.
Peruslippu 11 €
Työttömät / opiskelijat / eläkeläiset 9 €
Alle 18-vuotiaat eivät tarvitse ennakkolippua
Osta ennakkolippu täältä.

 

Emme ole museokorttikohde. Olemme säätiömuotoinen taidegalleria ja rahoitamme toimintamme pitkälti pääsylipputuloilla.

 

Marit Björnegran – Kallion kesä
Akryyli kankaalle, 2020

 

Suuri maalaustapahtuma Iittalassa 10.7.

Suuri maalaustapahtuma Iittalan kylässä 10.7.

Suuri Maalaustapahtuma Iittalassa 10.7. kokoaa naivistitaiteilijoita esittelemään taidettaan ja kutsuu kaikki maalaamaan omaehtoisesti!

Naivistitaiteilijat kokoontuvat esittelemään työskentelyään ja töitään Iittalan vanhan puukoulun pihalle ja Lasimäen ympäristöön kuvataiteen päivänä 10.7. klo 12–15.

Mukana ovat (muutokset mahdollisia)
Pirjo Alatalo
Ira Grünfelder
Margit Hakanen
Petra Heikkilä
Merja Hämäläinen
Maija Kanerva
Ulla Kauhanen
Reijo Kivijärvi
Anneli Kokkonen
Riitta Kolari
Kåira
Matti Laine
Minna Lehväslaiho
Salla Lylynoja
Luciana Mariano
Kikka Nyrén
Pirkko Pullinen-Valtonen
Miia Ylikoski
Pertti Ylinen

Taideterassilla on mahdollisuus nauttia virvokkeita.

Muuta ohjelmaa:

Kaikki ovat tervetulleita omien välineidensä kera maalaamaan.

Paikallinen kuvataiteilija, akvarellisti Raxu Helminen ja naivisminäyttelystäkin tuttu Pirkko Pullinen-Valtonen maalaavat kesällä Kylätalon ja Lasimäen väliseen asfalttiin räsymattoja. Työskentelyä voi ihastella vielä kuvataiteen päivänä!

Tule tutustumaan Tarinareittiin ja vieraile Naivistit Iittalassa -näyttelyssä sekä Designmuseo Iittalassa.

Alueen liikkeet palvelevat omien aukioloaikojensa puitteissa pääosin klo 10–19 välisenä aikana.

Yksissä tuumin – Jointly on yhteisöllisyyden ylistys

Naivistit Iittalassa -säätiön Yksissä tuumin – Jointly -kesänäyttely ylistää yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemistä. Näyttelyn on kuratoinut nykytaiteen vahva nimi Veikko Halmetoja. Näyttelyn avajaishetkeä vietetään sunnuntaina 6. kesäkuuta.

“Kulttuurin tekemisessä, taiteen tuottamisessa, ihmisenä olemisessa on tärkeä löytää ja kokea yhteisön tuki”, sanoo Naivistit Iittalassa -säätiön kuraattori Veikko Halmetoja.

“Taiteen ja kulttuurin tekijät ovat yksissä tuumin puolustaneet ilmaisunvapauttaan ja oikeuttaan esittää teoksiaan maailmanlaajuisesta kriisistä huolimatta. Juuri tällaisena aikana tarvitaan taidetta ja yhteisöä. Taidetta joka haastaa ja on kriittistä, mutta tarvitaan myös taidetta, joka ilahduttaa, kääntää arkiset asiat absurdin kautta voimaannuttaviksi.”

Veikko Halmetoja kertoo viettäneensä mahtavan talven naivistiseen taiteeseen tutustumalla. Noin tuhannen teoskuvan joukosta hän on valinnut ne lähes 500 teosta, jotka odottavat kesänäyttely-yleisöä Iittalan puukoululla.

Nykytaiteen tuntija kuraattorina

Veikko Halmetojan tausta on nykytaiteessa ja sen sisällä hän on erityisesti perehtynyt ITE-taiteeseen sekä erityistä tukea tarvitsevien taiteilijoiden taiteeseen. Siirtymä naivistiseen ilmaisutapaan ja tapaan tehdä taidetta tuntui luontevalta. Kesänäyttelyn teoksia valitessa syntyi myös arvostus naivismia ja naivistitaiteilijoita kohtaan.

Näyttelykokonaisuutta Halmetoja on rakentanut Yksissä tuumin -teeman kautta. Näyttely koostuu erilaisista osa-alueista. On ihmisten arkea, satuja ja fantasiaa, on kaupunkien kauneutta ja maaseudun vihreyttä. Löytyy eläimiä, niin villinä luonnossa vaeltavia kuin lemmikkeinä ihmisten rinnalla. Oma erityinen sijansa tänä vuonna on koirilla, myös näyttelyjulisteessa villakoirat pinnistelevät omintakeisessa pyramidimuodostelmassa. Näyttelyjulisteeseen valitun työn on maalannut Petra Heikkilä.

 

Yhdessä ylöspäin, Petra Heikkilä, 2021.

Kesänäyttelyssä on esillä 50 nykynaivistia. Näyttelyyn on valittu kymmenen uutta taiteilijaa. Heistä moni on kuitenkin kokenut tekijä taiteen kentällä. Mukana on muun muassa Stig Jansson, joka on osallistunut näyttelyihin 1970-luvulta alkaen ja Tiina Paju, joka tunnetaan rakastetun Maisa ja Kaarina -sarjakuvan piirtäjänä.

“Olen nautinut tämän näytttelyn kokoamisesta ja rakentamisesta. Myös konkreettisesta ripustamisesta. Teoksia, vanha puutalo ja vasara sekä purkillinen nauloja on mahtava lähtökohta nykytaidenäyttelyn rakentamiselle”, Veikko Halmetoja sanoo.

Auki joka päivä – myös juhannuksena

Toukokuun 29. päivästä alkaen Yksissä tuumin – Jointly -kesänäyttely on avoinna joka päivä 10–19. Näyttelyyn otetaan yleisöä sisälle voimassaolevien viranomaismääräysten mukaan. Varaudu siis rennolla kesämielellä näyttelyvierailuun, ja vietä leppoisa hetki terassillamme, jos joudut odottamaan hetken näyttelyyn pääsyä.Pienimuotoista avajaishetkeä vietetään Iittalan puukoululla 6. kesäkuuta, jolloin paikalla on myös kesänäyttelyn taiteilijoita.

Puukoululle on turvallista tulla, sillä näyttely jakautuu useampaan huoneeseen. Yleisöä pyydetään käyttämään maskia vierailun ajan ja muistavan pitää turvavälit riittävinä muihin näyttelyvieraisiin ja työntekijöihin. Näyttelylipun voi ostaa verkosta (Ticketmaster) tai kassalta. Alle 18-vuotiaat pääsevät näyttelyyn maksutta.

Kirsi Jalava, Matot puhtaiksi ja tuoksuviksi.

Yhdessä ylöspäin kuvaa yhteisöllisyyttä ja toivoa 

Naivistit Iittalassa -kesänäyttelyn kesän 2021 julistetaiteilija on Petra Heikkilä. Maalauksen nimi on Yhdessä ylöspäin. Heikkilä sai innoituksen villakoirien muodostamaan pyramidiin kuraattori Veikko Halmetojan tervehdysvideosta. Heikkilä on ollut mukana Naivistit Iittalassa -näyttelyissä vuodesta 2006.

Yhteisöllisyys on siirtynyt videopuhelujen ja videotervehdysten varaan myös naivismin maailmassa. Kuraattori Veikko Halmetojan videotervehdys joulukuun alussa Naivistit Iittalassa -kesänäyttelyn taiteilijoille liikautti Petra Heikkilän mielessä jotain perustavanlaatuisella tavalla. 

Yhdessä ylöspäin, Petra Heikkilä, 2021.

“Veikon videotervehdyksessä oli yhteishenkeä nostattava viesti, joka sai minut heti maalaamaan Mieleeni tuli sirkuskoirapyramidi. Videossa Veikko mainitsi villakoiransajolloin kuva loksahti kohdalleen päässäniVillakoirat ovat sirkuskoiria ja sirkus on naivismin klassikko”, Petra Heikkilä pohtii. 

Maalaus Yhdessä ylöspäin, jossa villakoirat ovat muodostaneet omintakeisen pyramidin, valittiin Naivistit Iittalassa kesänäyttelyn julisteen aiheeksi 

 ”Pyramiditemppu on sellainen, jossa jokaisella osallistujalla on ratkaiseva rooli rakennelman koossapysymisessä. Se kuvaa selviytymistä koronasta ja myös onnistunutta Iittalan kesää. Täytyy toivoa, että tilanne helpottaisi ja pääsisimme tapaamaan toisiamme ja vaihtamaan kuulumisia.” 

Monen yhteisön onnea 

Alusta asti Iittalan naivistinäyttelylle on ollut ominaista taiteilijoiden yhteenkuuluvuuden tunne. Itsekseen maalauksiaan tehneet taiteilijat ovat näyttelyyn päästyään kokeneet tulleensa osaksi samanhenkisten taiteilijoiden joukkoa. Yhteisöllisyys toteutuu kuvataitelijoiden kohdalla parhaiten näyttelyn avajaisissa, jotka jäivät väliin viime keväänä ja joita ei voida vieläkään järjestää. 

Esimerkiksi tamperelaisten naivistitaiteilijoiden kanssa olisi mukava hengailla, kun meitä samassa kaupungissa on kuitenkin useampia. Joku vuosi sitten vietettiinkin iltaa yhdessä, mutta nyt sellainen ei tietenkään onnistuisi”, Petra kertoo. 

Yhteisöllisyyttä Petra on kokenut erityisesti oman kotinsa pihapiirissä. 110-vuotiaassa puurivitalossa voi jakaa ilot ja surut naapurien kanssa. Pihapöydässä voi grillata, soittaa kitaraa ja parantaa maailmaa, mutta toisaalta jokaisella on myös vapaus vetäytyä ja puuhata omiaan. Naapurustoissa voisi Petran mielestä ottaa asiaksi erityisesti näinä aikoina huomioida yksineläviä. 

“Pihamiljöössä voi kysellä kuulumisia turvavälin takaa ja tarvittaessa naapuri voisi tuoda ostokset oven taakse. Ja mitä vielä voisikaan keksiä!” 

Osallisuus oma missio 

Vuosi on ollut Petran kiireisin. Hän on koulutukseltaan kuvataideopettaja, ja on nyt työskennellyt Linnainmaan päiväkodin taidepedagogina Tampereen kaupungin puolivuotisessa kokeilussa. Tässä työssä hän on päässyt toteuttamaan omaa suurta missiotaan: osallisuutta. Yhdessä päiväkodin eri ryhmien lasten kanssa uuteen päiväkotiin syntyi kolmen seinän suuruinen yhteisötaideteos. 

Kolmen lapsen äitinä Petralla riittää vilskettä ja vipinää. Hän tunnustaa silloin tällöin kaipaavansa yksinoloa.  

Maalaamiseen tarvitaan aikaa ja rauhaa. Olohuoneen seinältä minua tarkkailevat ITE-taiteilija Enni Idin maalaamat kissat. Välillä mietin, millaista olisi elää yksin mökissä Idin tapaan ja maalata, maalata, maalata. Tauluja, tavaroita, huonekaluja, mökkiä, elämää,” hän pohtii 

Toisaalta Petra on omalla kohdallaan vakuuttunut siitä, että elämässä on ihan oma matematiikkansa: Kun elämän jakaa, se laajentuu. 

Vanhemmat ovat aina olleet tärkeitä tukijoita ja kannustajia PetralleIsänpäivän jälkeen tapaamiset jäivät kuitenkin tauolle pitkäksi aikaa. Viestittely puolin ja toisin on tärkeää. 

Värejä ja ajankohtaisia teemoja 

Petra Heikkilä, Taitekohta, 2021.

Petra Heikkilä tunnetaan Iittalan taiteilijoista sinä taitelijana, jonka muotokuvissa poseeraavat eläimet. Toisinaan värimaailma on ollut hyvinkin pelkistetty, jopa lähes väritön. Petraa muistelee jonkun asiakkaan kysyneen, onko tämä Petra masentunut, kun työt ovat niin värittömiä. 

“Ei, en ole ollut masentunut. Ehkä tuo ajanjakso, jolloin maalauksia tulee tehtyä Iittalan näyttelyä varten on niin tumma ja synkkäsävyinen – marraskuusta maaliskuuhun. Tänä vuonna jätin viimeistelytöitä keväisille lomapäiville. Värejäkin löytyy teoksista, erityisesti sinistä ja punaista”, hän kertoo. 

Maalauksissani näkyy poimintoja ajankohtaisista teemoista. Kissa, joka halaa tietokonetta – maalauksen nimi on EtähaliMyös kulttuuritoimijoiden ahdinko on surettanut. Esiintymislavalla on satakielilintu, jolla on maski. Masked singerYhdessä maalauksessa on koira, jonka päähän on jumittunut koirankoppi kuin isoksi päähineeksi. Sen maalauksen nimi on Mökkihöperö. 

Mökkihöperöksi Petra tuntee itsensä Iittalan töiden maalaamisen jälkeen muulloinkin kuin korona-aikana. 

Sitä havahtuu joka vuosi, että kevät on tullut. Ruohonkorret alkavat kasvaa – yhdessä ylöspäin, yhdessä tuumin. 

Naivistit Iittalassa -kesänäyttelyssä vuodesta 2006 

Petra Heikkilä asuu ja työskentelee Tampereella. Hänen muraalinsa Uusi lehti koristaa Iittalan hyvinvointikeskuksen seinää osana naivistista taidepolkua. Hän on onnistunut sujuvasti yhdistämään kuvataiteilijan, taidepedagogin, kuvakirjailijan ja äitiyden roolit. Paitsi päiväkodin taidepedagogina hän on työskennellyt kuvataidekoulussa ja kuvittanut toistakymmentä kuvakirjaa lapsille. 

Naivistit Iittalassa -kesänäyttelyssä hän on ollut mukana vuodesta 2006. Kalevi Heinänen näki Petran kuvituksia esillä Forssassa, jonka jälkeen taiteilija sai kutsun näyttelyyn. 

“Kävin Naivistinäyttelyssä kesäisin vanhempieni kanssa jo teinivuosina. Muutamia tuttuja pääsi näyttelyn taiteilijoiksi vuosien varrella. Olin onneni kukkuloilla, kun Kalevi Heinänen soitti ja pyysi mukaan kesänäyttelyyn.  Kalevi ja Aira Heinänen loivat korkeatasoisen ja monipuolisen perustan Naivistit Iittalassa -instituutiolle.” 

Petra Heikkilä, Uusi tarkoitus, 2021.

Teksti: Susanna Mattila

 

Naivismin talvi ilahduttaa ja tuo toivoa

Naivismin talvi -näyttelystä on tullut tärkeä kokemus, kun kulttuurin kuluttaminen on muodostunut muutoin vaikeaksi. Näyttely on avoinna vielä maaliskuun ajan, ja loppuajaksi yksityiskierroksia on lisätty kalenteriin.

Naivistit Iittalassa -säätiön näyttelyvalvojina työskentelevät Sanni Hallanvaara ja Kira Suomalainen ovat saaneet kuulla ilahtunutta palautetta Naivismin talvi -näyttelyssä käyneiltä.

“Moni on kertonut, kuinka tärkeältä on tuntunut päästä käymään taidenäyttelyssä, kohdata iloisia värejä ja lempeätä huumoria”, Sanni kertoo.

“Varsinkin vanhempi väki on kiitellyt, että ollaan auki. Niin viime keväänä kuin nyt talvinäyttelyn aikanakin Naivistit on ollut monelle ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa kulttuurikohde, johon on päässyt ja uskaltanut tulla moneen kuukauteen.”

Saman ovat huomanneet myös nuoremmat näyttelyvieraat. Näyttelyn on kerrottu kohottavan tunnelmaa ja tuoneen hyvää mieltä. 

“Moni on sanonut näyttelyä todelliseksi hyvän mielen näyttelyksi. Myös ripustusta on kehuttu. Osan mielestä tämä on paras talvinäyttely tähän asti. Innasella on valtava fanijoukko, hänen töitään käydään katsomassa kauempaakin. Moni sanoo tulleensa juuri Innasen vuoksi näyttelyyn, mutta yllättyneensä talvinäyttelyn monipuolisuudesta ja laajuudesta. Myös Viikilällä ja Leppäsellä on oma fanikuntansa”, tietävät Sanni Hallanvaara ja Kira Suomalainen.

Talvinäyttely on avoinna vielä maaliskuun ajan lauantaisin ja sunnuntaisin. Näyttelyyn otetaan sisälle viisi henkilöä kerrallaan, joten jos tulet aukioloaikana, varaudu mahdollisesti odottamaan hiukan. Jos haluat varmistaa pääsyn näyttelyyn tiettynä kellonaikana, varaa itsellesi ja ystävillesi yksityinen vierailu. Aikaa vierailulle on tunti. Ota huomioon, että yksityisyys tarkoittaa paitsi rajattua aikaa, myös rajattua vierasmäärää. Jos ostat yhden tai kaksi lippua, samaan aikaan voi näyttelyyn tulla kolme sinulle entuudestaan tuntematonta henkilöä. Puukoululla on kuitenkin helppo pitää turvavälejä, kun väkimäärä on rajattu. Yksityisen vierailuajan voi varata myös tarjoiluilla. Hintaan kuuluu kahvit ja Kultasuklaan ihana konvehtimaistelupaketti.

Varaa yksityinen vierailuaikasi tästä linkistä.

Varaa yksityinen vierailuaikasi tarjoilulla tästä linkistä.

Naivismin talvi -taidenäyttely on avoinna 31.3.2021 saakka lauantaisin ja sunnuntaisin klo 12-17. Sisään otetaan viisi henkilöä kerrallaan.

Kira Suomalainen ja Sanni Hallanvaara palvelevat asiakkaita turvallisesti Naivismin talvi -näyttelyssä vielä maaliskuun viikonloput. Yksityisvierailuaikoja on lisätty varattavaksi.

Nykytaiteen ja outsider-taiteen yhdistäjä tuli Iittalaan

Naivistit Iittalassa -kesänäyttelyn kuraattorina on aloittanut lukuisia nykytaiteen näyttelyitä kuratoinut Veikko Halmetoja. Tulevan kesän näyttelyn suunnittelu etenee hyvässä vauhdissa Iittalan puukoululla. Kesänäyttelyssä on mukana 40 tuttua naivistitaiteilijaa ja peräti 10 uutta nimeä.

Veikko Halmetoja on aloittanut Naivistit Iittalassa -kesänäyttelyn kuraattorina.

Kuraattori Veikko Halmetoja sijoittaa naivismin nykytaiteen genreen. Alalajiksi hän nimeää outsider-taiteen, joka kuvaa kaikkea akateemisen taidekoulutuksen ulkopuolista taidetta. Outsider-taidetta ovat myös ITE-taide ja kehitysvammaisten taide. Näiden kahden taiteenlajin kanssa Halmetoja on ollut paljonkin tekemisissä.

Hän on kysytty kuraattori nykytaiteen näyttelyille. Ansiolistalla on Suomen suurimmat nykytaidenäyttelyt ja ITE-taiteen kuratoinnit. Esimerkkinä mainittakoon Mäntän kuvataideviikot 2018 ja Tommi Toijan retrospektiivi Omia kuvia. Jälkimmäinen oli esillä Hämeenlinnan taidemuseossa vuonna 2019 ja Salon taidemuseossa viime vuonna.

“Olen pyrkinyt yhdistämään akateemista ja outsider-taidetta. Naivistit Iittalassa -kesänäyttelyäkin varten minulla on ajatuksia, joiden toteuttamisen kolmen vuoden sopimus mahdollistaa”, Halmetoja sanoo.

40 tuttua, 10 uutta nimeä

Tähän asti naivistinen taide on kiertänyt Halmetojan polkuja, mutta nyt tutustuminen on alkanut todenteolla. Ensimmäisenä kesänä suuria mullistuksia ei ole luvassa. Näyttelyyn on valittu 40 tuttua taiteilijaa ja 10 aivan uutta. Taiteilijoiden nimilista löytyy jutun lopusta.

“Minulle naivismissa on tärkeää samat asiat kuin kuvataiteessa ylipäätään. Arvostan vilpittömyyttä ja pyrkimystä hyvään. Onneksi nämä ovat yleisiä piirteitä naivisteiksi itsensä luokittelevilla kuvataiteilijoilla”, kertoo Halmetoja.

Mukaan saattaa tulevina vuosina tulla tavallista enemmän keramiikkaa, sillä keramiikalla on aivan erityinen sijansa Halmetojan sydämessä. “Käsin rakennetuissa keramiikkaveistoksissa näkyy konkreettisesti tekijänsä kädenjälki ja materiaali on ikiaikainen”, Halmetoja selittää.

Veistoksia varten puukoululle rakennetaan ehkä uudenlaisia tasoja, joille voi turvallisesti sijoittaa teoksia. Halmetojan mukaan on hyvä, että näyttelyn tilaaja antaa raamit näyttelyn rakentamiselle. Toisaalta on myös hyvä, että kuratoitavia näyttelyjä on kolme, jolloin jotain uuttakin voi tulevina vuosina olla luvassa.

“Aikomukseni on tulevaisuudessa avata näyttelyn ovet myös erityistä tukea tarvitseville taiteilijoille. Moni kehitysvammainen ja autismin kirjon taiteilija lähentelee ilmaisussaan naivismin perinteitä”, suunnittelee Halmetoja.

Galleristin koti on täynnä taidetta

Veikko Halmetoja asuu Helsingissä ja pyörittää oman galleriansa Galleria Halmetojan toimintaa. Myös oma koti on täynnä taidetta, sillä jokaisella perheenjäsenellä on oma taidekokoelmansa. Taiteesta ei siis tarvitse väitellä, kun jokaisella on oma kokoelmansa, jota täydentää omien mieltymystensä mukaan.

No, toy-villakoira Fredin kokoelmaa täydentävät Veikko ja puolisonsa Jussi yhdessä, mutta ideana on valita siihen koira-aiheista taidetta. ”Jussi kerää taidetta aika puhtaasti sillä perusteella, mistä hän pitää, itse ostan jonkun verran taidetta myös sillä ajatuksella, että näin freelanceyrittäjänä eläketurvani on siinä kiinni ja teoksia pitää pystyy vanhempana myös realisoimaan”, Halmetoja naurahtaa.

Naivistit Iittalassa on näyttely, jonka ympärille on kasvanut mainio naivistimaalarien ja -veistäjien yhteisö. Yhteisön voima on siinä, että se elää vuosien saatossa. Uusia tulee mukaan, mutta vanhat eivät silti katoa. Kaikki eivät pääse joka vuosi näyttelyyn, koska uusillakin pitää olla mahdollisuus tulla esille. Välivuosi saattaa joskus myös inspiroida taiteilijoita uuden kokeiluun.

”On aina ikävä sanoa taiteiljalle, ettei hän mahdu näyttelyyn. Nykyisissä tiloissa ei kuitenkaan ole tilaa isommalle näyttelylle, joten ikävien uutisten kertominen on kuraattorin tehtävä. Onneksi aina voi hakea uudestaan seuraavana kesänä. Silloin vaihdetaan jälleen kymmenen taiteilijaa”, Halmetoja selittää.

Naivistit Iittalassa säätiöllä on myös Taidelainaamo, johon otetaan naivistitaiteilijoiden töitä esille. Esille pääsee myös Talvi-näyttelyssä, mikä voi helpottaa välivuoden kohdanneita.

Veikko Halmetoja tutummaksi:

2002–2007 kuvataidekriitikko Aamulehdessä.
2003–2007 Rosa Meriläisen eduskunta-avustajana.
2007–2010 Mäntän kuvataideviikkojen toiminnanjohtaja.
2010–2014 Helsingin Sanomien kuvataidekriitikkona.
2014 ArTAG -galleria yhdessä kumppaneiden kanssa.
2020 galleria muutti Kalevankadulle ja sai nimen Galleria Halmetoja.
Lukuisia luottamustoimia, muun muassa Kimmo Kaivanto -säätiössä, Suomen arvostelijain liitossa ja Mäntän kuvataideviikkojen hallituksessa.
Kuratoinut lukuisia museonäyttelyitä, muun muassa Tommi Toijan Omia kuvia Hämeenlinnan taidemuseolla.
Kajaanin Runoviikon tiedottaja vuodesta 2011.
Asuu Helsingissä ja Mäntässä puolisonsa Jussin ja toy-villakoira Fredin kanssa.

Uudet taiteilijat 2021:

Sini Aalto
Ira Grünfelder
Panu Hemminki
Stig Jansson
Ulla Kauhanen
Anne Leppänen
Tiina Paju
Tarja Rinta
Sirkku Salo
Miia Ylikoski

Taiteilijat 2021:

Pirjo Alatalo
Kaarina Alsta
Sergei Arhipov
Anita Backlund
Mia Bergqvist
Marit Björnegran
Stina Engvall
Margit Hakanen
Inka Hannula
Petra Heikkilä
Sinikka Hurskainen
Merja Hämäläinen
Minna Iso-Lähteenmäki
Kirsi Jalava
Arja Jäppinen
Maija Kanerva
Aimo Katajainen
Reijo Kivijärvi
Riitta Kolari
Ritva Korhonen
Yasushi Koyama
Lauri Lahtinen
Matti Laine
Sonja Lehto
Minna Lehväslaiho
Esa Leppänen
Seija Levanto
Talvikki Lusa
Salla Lylynoja
Luciana Mariano
Kati Mikola
Raija Männistö-Koski
Virve Niemi
Raija Nokkala
Kikka Nyren
Heli Pukki

Marjaana Orkoneva
Pirkko Pullinen-Valtonen
Helena Törmälä
Eino Viikilä

Toimet koronaviruksen leviämisen estämiseksi

30.11.2020 Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiri ilmoitti myös Kanta-Hämeen siirtyneen kiihtymisvaiheesta leviämisvaiheeseen. Tämä tarkoittaa, että tartuntaketjuja ei pystytä enää jäljittämään. Tähän asti olemme ottaneet galleriaamme maksimissaan 20 henkilöä yhtä aikaa. Koska haluamme osaltamme turvata asiakkaidemme galleriavierailut, 30.11.2020 alkaen otamme sisään ainoastaan 8 henkilöä yhtä aikaa. Täten voimme varmistua siitä, että henkilökunta mukaan lukien galleriassamme on maksimissaan 10 henkilöä yhtä aikaa.

Naivistit Iittalassa -taidegalleriasta löytyy sisätiloja 500 neliömetriä. Turvavälit on siis mahdollista pitää varsin hyvin. Siivoamme tilamme päivittäin ja lisäksi meiltä saa tarvittaessa kasvomaskeja ilmaiseksi. Myös käsidesiä on luonnollisesti tarjolla. Toistaiseksi pyrimme edelleen tarjoamaan ihmisille mahdollisuuden vierailla näyttelyssämme. Toivomme, että vierailessasi meillä käytät kasvomaskia ja huolehdit hyvästä käsihygieniasta. Mikäli sinulla on minkäänlaisia flunssan oireita, jääthän kotiin. Pidetään huolta toisistamme!

 

Hannu Castrén: “Naivismi on nykytaidetta, eikä vain sitä innoittava apulainen”

Kun Hannu Castrén ensimmäisen kerran tuli Iittalaan vastavalittuna näyttelykuraattorina, oli puukoululla hyvin erinäköistä kuin nykyään. Viiden vuoden aikana näyttelytila on muuttunut, ja naivismin käsitekin laajentunut.

Viisi vuotta sitten Naivistit Iittalassa -kesänäyttelyn tilanne oli jokseenkin epäselvä. Näyttelyvieraita oli käynyt tasaisen runsaasti joka kesä, mitä näyttelyltä siis toivotaan? Itse näyttelytila herätti tuoreessa kuraattorissa oudon tunteen. Talo oli iso, ikkunat olivat isot ja silti näyttelytila oli kuin luola, jota oli elävöitetty tekokukkasilla.

“En ymmärtänyt, miksi minulle tuli niin tukahtunut olo. Tunne katosi välittömästi, kun ikkunoita peittäneet materiaalit otettiin pois. Likaisen harmaansävyiset seinät päätettiin maalata vaaleammiksi. Maalausurakka toimi sysäyksenä rakentaa väliseiniä ja tehdä muitakin kunnostustöitä talossa. Lopulta koulu alkoi näyttää siltä, että se on suhteessa muuhun maailmaan”, Hannu Castrén kertoo.

Oman näköiseksi, muttei omaksi kuvaksi

Castrén sanoo, että jokainen kuraattori tekee näyttelyn aina oman näköisekseen, mutta ei kuitenkaan omaksi kuvakseen. Naivistit Iittalassa -kesänäyttely on suomalaisten naivistitaiteilijoiden suurkatselmus, ja Castrén otti näyttelyn rakentamisen samalla vakavuudella kuin minkä tahansa muun näyttelyn rakentamisen. Samanlaista työ ei kuitenkaan naivistisen taiteen kohdalla ollut.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Hannu Castrén tähyää jo eläkepäiviin ja oman taiteen tekemiseen.

“Länsimaisella taiteen esittämisen perinteellä on oma askeettinen luonteensa. Tietyt sävyt valitaan teosten taustalle, valitaan tietty etäisyys teosten välille. Ja varmuuden vuoksi hieman vielä lisätään välimatkaa. Samalle alalle, johon nykytaidetta laitettaisiin esille yhden taulun verran, naivistisessa näyttelyssä voi tulla helposti kymmenenkin teosta”, Hannu Castrén kertoo.

“Ulla Heinonen kysyi minulta, että montako päivää arvelen näyttelyn ripustamiseen menevän. Esitin, että ehkä kolme päivää. No, siinähän meni sitten reilusti toista viikkoa. Naivistisen näyttelyn luonne on niin erilainen kuin minkään muun taidenäyttelyn. Töitä on runsaasti, ja pieniä töitä on paljon. Niiden yhteen sovittamisessa on paljon työtä”.

On otettava huomioon myös yleisön mielikuva näyttelystä. Yleisö on latautunut näkemään Iittalassa paljon töitä, niin kuin myös näyttelyn järjestäjäkin. Ainutlaatuinen käytäntö, jossa lipun ostanut voi samalla lipulla käydä näyttelyssä kesän aikana useamman kerran tukee tätä. Moni käy katsomassa näyttelystä vain osan ja tulee myöhemmin uudelleen.

Yhteydenpito lisää luottamusta

Alusta asti Hannu Castrén on pitänyt taiteilijoihin tiiviisti yhteyttä. Hän on kirjoittanut jokaiselle erikseen ja luonnehtinut kyseisen taiteilijan töitä. Kertonut sen, mikä taiteilijan töistä tekee erityisiä. On taiteilijoita, joita näyttelyyn pääseminen jännittää. He ovat saaneet Castrénilta lisäkysymyksiä ja vähitellen tuttavallisuus on tuottanut tulosta. Taiteilija pääsee kuorestaan.

“Moni nuoremman polven taiteilija muistaa käynnit Naivistit Iittalassa -kesänäyttelyssä vanhempien tai sukulaisten kanssa, muistaa jopa töitä näistä näyttelyistä. Sitten kun on alkanut tehdä itse naivistista taidetta, näyttelyyn hyväksyminen on tuottanut aivan erityistä onnen tunnetta”, Castrén kuvailee.

Esimerkki tällaisesta taiteilijasta on valkeakoskelainen Salla Lylynoja, joka teki taidettaan yksin ja piti näyttelyä parturi-kampaamonsa seinillä. Hän debytoi Iittalassa 2019. Hän on kuvannut mukaan pääsyn avanneen hänelle aivan uuden maailman ja kauan kaivatun yhteisön. Kaikki onnelliset kokemukset myös vahvistavat koko naivistitaiteilijoiden yhteisöä.

“Kuitenkaan kaikkia taiteilijoita en ole edes tavannut. Osalla esteenä on ujous, työ tai joku muu syy. Moni taiteilija on introvertti, jolle yhteisiin tilaisuuksin lähteminen on vaikeaa.”

Yhteenkuuluvuuden tunne synnyttää uutta toimintaa

Castrén iloitsee siitä, että taiteilijoista on muodostunut omia ryhmiä, jotka kokoavat Iittalan näyttelyn ulkopuolella pieniä ja suurempia yhteisnäyttelyjä. Taiteilijoiden näkyminen sosiaalisessa mediassa on myös vahvistunut. Osalle Facebook on edelleen kirosana, mutta moni jakaa rohkeasti tietoa näyttelystä, jotkut jopa esittelevät uusia töitään Facebookissa.

Esa Leppänen on yksi aktiivisimmista. Sosiaalisen median kanssakäymisessä taiteilijat huomaamattaan vaihtavat tietoja ja taitoja, jotka johtavat näyttelyihin kotimaassa ja ulkomailla”, Castrén sanoo.

Myös Lehtimäellä asuva Esa Leppänen on Lylynojan tapaan Castrénin löytö. Tosin hän miettii, voiko kuraattorin löydöksi sanoa sellaista taiteilijaa, joka on omasta halustaan pyrkinyt näyttelyyn mukaan. Monet lähettävät hakemuksensa sinnikkäästi vuosi toisensa jälkeen. Joidenkin kohdalla sinnikkyys palkitaan.

Näyttelyn kehittäminen on asia, joka vaatii toisinaan vaikeitakin ratkaisuja. Jotta näyttely uudistuu, on kuitenkin hyvä saada uusia taiteilijoita esille. Castrén kertoo pitkään kehitelleensä kaikenlaisia kommervenkkejä, jotta ketään ei olisi tarvinnut pudottaa pois. Mutta lopulta oli pakko jättää joitakin näyttelyssä olleita taiteilijoita tauolle. Nykyisin kesänäyttelystä poisjääminen ei enää ole suuri tragedia, sillä taiteilijoilla on mahdollisuus päästä mukaan talvinäyttelyyn tai olla esillä taidelainaamossa. Castrén on iloinen näyttelytoiminnan laajenemisesta.

Kiinnostus naivismiin syttyi jo 70-luvulla

Hannu Castrén innostui naivistisesta taiteesta jo 1970-luvulla. Tuohon aikaan naivismi sai varsin keskeisen aseman suomalaisessa kuvataiteessa. Hän maalasi tuolloin naivistisia guasseja, joten kuraattoriksi tulo Iittalaan oli paluuta juurille.

Kuraattorivuodet ovat olleet täynnä yhteisöllisyyttä, touhua ja tekemistä. Erityistä kiitosta Castrénilta saa Iittalan kesänäyttelyn tekijäjoukko. Heidän kanssaan on ollut hyvä työskennellä. Hän kertoo, että näyttelyä rakentaessa ajantaju on joskus kadonnut kokonaan. Se on aina hyvä merkki.

“Silloin nauttii tekemisestä niin, että muu unohtuu. Sitä intensiteettiä tulen varmasti kaipaamaan.”

Free lancerina Castrén on tottunut siihen, että pestit ovat lyhytaikaisia ja että ne loppuvat aikanaan. Viiden vuoden jatkumo Iittalassa on ollut hänen mittapuunsa mukaan pitkä ajanjakso.

Naivistit Iittalassa -säätiön hallituksen puheenjohtaja Kari Räntilä kiitteli Hannu Castrénia naivistisen taiteen käsitteen laajentamisesta. Tätä hän on tehnyt oman taidehistorian ja nykytaiteen tuntemuksensa taustaa vasten.

Käsite naivismiei juurikaan esiinny nykytaiteessa. Silti naivistisia piirteitä esiintyy monien nykytaiteilijoiden teoksissa. Hyvänä esimerkkinä viime kesänäyttelyssä vierailevana taiteilijana ollut Yasushi Koyoma.

“Mielestäni on hyvä ravita naivistista kesänäyttelyä juuri tällaisella nykytaiteella – kunhan se ei saa pääosaa. Pitää myös huomata, että naivismi sinänsä voi aivan hyvin olla nykytaidetta eikä vain sitä innoittava apulainen.”

Teksti ja kuvat: Susanna Mattila

Naivistit Iittalassa -kesänäyttelyn kuraattorin tehtävät jättävä Hannu Cstrén sai mukaansa Maija Kanervan graafikantyön, joka esittää Iittalan puukoulua.

Monien materiaalien Eino Viikilä

Naivistitaiteilijat ovat tunnetusti kekseliäitä materiaalien käyttäjiä, mutta harva naivisti on ottanut haltuun pronssinvalannan. Eino Viikilä on opetellut myös tämän jalon taidon salat.

Kettuja ja kanoja, ja viime vuosina enimmäkseen koiria. Näillä hahmoillaan Eino Viikilä on hurmannut naivistisen taiteen ystävät vuosi toisensa jälkeen Naivistit Iittalassa -kesänäyttelyssä. Naivismin talvi -näyttelyssä pääsemme tutustumaan Viikilän muihinkin puoliin taiteen tekijänä. (Juttu jatkuu kuvan jälkeen!)

Eino Viikilä, Omakuva.

Viikilän näyttely alkaa omakuvalla, joka tyyliltään on enemmän abstraktia ekspressionismia kuin naivismia. Vierestä löytyy tutumpaa Viikilää: keraaminen Ravintoketju, jossa pupu roikottaa saalistaan, porkkanoita. Ketju päättyy karhua roikottavaan ihmiseen.

Keraamisia koiria on tässäkin näyttelyssä, ratkomassa Rubikin kuutiota ja hotkimassa hodaria. Mukana on itsensä liian täyteen ahminut koira, joka on Viikilän vanhempaa tuotantoa. Autuaallinen ilme on tallella, vaikka vatsa on ruuasta pullollaan niin että jalatkin sojottavat sivuillle. Koirien vilpittömät ilmeet ovat entisellään, vaikka näyttelytilan varjot yrittävät muuta väittää. Viimeisin työ on tassut puuskassa omahyväisessä takakenossa seiskeleva kettu. (Juttu jatkuu kuvan jälkeen!)

Eino Viikilän viimeisintä tuotantoa edustaa Kettu.

Ystävyys toi pronssin materiaalivalikoimaan

Se, joka on tottunut näkemään lähinnä Viikilän keraamisia veistoksia, voi yllättyä seinät täyttävistä maalauksista ja lyijykynäpiirroksesta. Esillä on myös kolme pientä pronssiveistosta, jollaisia ei juurikaan ole totuttu Iittalassa näkemään. Ja niille tiedoksi, jotka eivät ole käyneet Iittalan taideasemalla, Viikilän pronssinen karhu tanssii edelleen graniittisella jalustallaan. Tutustumisen arvoinen veistos myös se.

Ystävystyminen kuvanveistäjä Heikki Häiväojan kanssa toi pronssin Eino Viikilän materiaalivalikoimaan. Ystävyys parikymmentä vuotta vanhemman kuvataiteilijan kanssa jatkui viimeiseen asti. Taiteilija nukkui pois syksyllä 2019.

“Häiväoja tuli kerran käymään näyttelyssäni, ja toi lahjaksi Kyllikki Salmenhaaran kirjan. Seuraavaksi hän kutsui minut Keravan taidemuseoon. Meistä tuli ystävät, ja pidimme yhteyttä viikottain ihan loppuun saakka.”

Häiväoja tutustutti Viikilän pronssinvaluun, ja antoi hyviä vinkkejä materiaalin työstämiseen. Hän oli vanhan linjan miehiä, joka oli nähnyt monenlaisten kokeilujen tulevan ja menevän. Koskaan hän ei ohjannut Viikilää mihinkään tiettyyn suuntaan, mutta sanoi suoraan oman mielipiteensä. Esimerkiksi, kun Viikilä kertoi kyllästyneensä pikku-ukkoihin, Häiväoja sanoi: “Tee eläimiä, sä oot hyvä niissä.”

Liian vaikea, Eino Viikilä.

Vuosien varrella on huomattu, että oikeassahan hän oli.

Talvinäyttelyssäkin ketut, kanat, jänikset ja muut eläimet seikkailevat Viikilän maalauksissa. Kanan dagen efter ei ole talttunut edes aspiriinilla ja sillillä, seinällekin on kirjattu pyyntö: Muni muualla. Hammaslääkärin jonossa on leijonaa myöten eri eläimiä. Eino Viikilä kertoo lastenlasten seuranneen tarkasti, mikä eläin seuraavaksi maalaukseen ilmestyy. Kun maalaus oli valmis, ja lähtenyt Iittalaan, sitä kaivattiin.

Viikilän vanhukset ovat kaikkea muuta kuin passiivisia

Maalauksissa on myös ihmishahmoja. Pyörätuoliinsa mopon moottorin yhdistäneen papan tippaletkua ei ole kiinnitetty kanyylillä papan kämmenselkään, vaan tippaletku syöttää bensiiniä moottorille. Laulun Helka-neiti on kylpemässä edelleen, vaikka vuosia on kulunut ja neiti vanhentunut. Vieläkö pohkeen vilahtaminen aiheuttaa “autuaan hurmion” katselijoissa, kuten väärän oven hotellissa aukaiseessa Helmer-herrassa aikoinaan?

“Minun ajatuksissani vanhat ihmiset eivät ole passiivisia”, selittää Eino Viikilä maalaustensa taustoja.

Hänen maalauksistaan on sanottu, että ne ovat eräänlaisia pysäytyskuvia. Voi kuvitella, että maalauksen tilannetta on tapahtunut jotain. Mutta tapahtumat jatkuvat, kun kuvattu tilanne on ohi.

Eino Viikilä kertoo veistoksia syntyvän lähinnä kesällä, talviaikana taas tulee maalattua enemmän. Viikilän maalaukset ovat rauhallisia tunnelmaltaan, yksityiskohtien pipertäjäksi hänestä ei kuulemma ole.

“Veistokset sujuvat minulta helpommin. Tai ainakin ajattelen niin, että ne sujuvat helpommin”, Eino Viikilä paljastaa.

Veistokset ovat kuitenkin hankalampia myytäviä. Suomesta nimittäin puuttuu veistosten hankintakulttuuri. Ehkä siksi Eino Viikilä on tähän näyttelyynsä laittanut veistoksia myös kehyksiin. Näyttelyssä on myös yksi lyijykynäpiirros. Lisäksi Eino Viikilä tekee grafiikkaa, mutta tähän näyttelyyn ei saatu yhtää graafikanvedosta esille.

Naivistit Iittalassa -kesänäyttelyn konkarikaartia

Eino Viikilä on ollut vuodesta 2000 Naivistit Iittalassa -kesänäyttelyssä mukana. Alkuaikoina töitä oli esillä myös kesänäyttelyssä kotiateljeella, mutta niistä hän on luopunut jo muutamia vuosia sitten.

Parinkymmenn vuoden aikana näyttely on muuttunut. Hannu Castrénin kuraattorikaudella koko naivisimin käsite on Viikilän mielestä laajentunut. Useista Castrénin valinnoista hän on samaa mieltä, mutta on myös niitä joissa mielipide eriää.

Viikilän lähes neljännesvuosisadan aikana suhtautuminen naivismiin on myös muuttunut. Naivismista on esimerkiksi tullut museokelpoista. Toisin sanoen naivistinen taide hyväksytään taiteeksi.

“Aiemmin esimerkiksi taiteilijaseuran jäseneksi oli vaikea päästä, jos olit naivistitaiteilija”, Viikilä sanoo.

Hannu Castrénin kuraattorikauden taitteessa Eino Viikilä toivoo, että tulevaisuus ei toisi kovin radikaaleja muutoksia. Ovathan naivistitaiteilijat aivan erityinen ja erityislaatuinen taiteilijajoukko.

Teksti ja kuvat: Susanna Mattila