Merja Hämäläinen

MERJA HÄMÄLÄINEN

s. 1957

Asuu ja työskentelee Korialla (Kouvola).

Merja Hämäläinen on tehnyt työuransa valtion virkamiehenä. Työn ohessa hän on harrastanut taidetta käymällä piirustusilloissa ja opiskelemalla lyhytkursseilla erilaisia tekniikoita.

Kiinnostus taiteeseen on kulkenut mukana aina lapsuudesta asti, mutta se ratkaiseva askel itsenäiseen ilmaisuun on jäänyt puuttumaan.

Luulin aikaisemmin, että tauluiksi maalataan vain maisemia, asetelmia ja muotokuvia. Näistä mikään ei isommin innostanut – kuka haluaisi katsella koko ajan Korian taajaman karuja näkymiä tai lasteni kuvia. Ja onhan kamera keksitty!

Ratkaiseva käänne tapahtui, kun Merja Hämäläinen muutama vuosi sitten meni Kouvolan kansalaisopiston järjestämälle naivistisen maalaamisen kurssille.

Löysin naivismin! Ymmärsin, että voin maalata kaikkea ihanaa, hauskaa, iloista ja värikästä – käyttää mielikuvitustani ja välillä vähän omituista huumoriakin.

Aivan alusta ei toki tarvinnut aloittaa, kun Hämäläinen löysi itsestään naivistin. Kaikki vuosikymmenten aikana taiteesta opiskeltu ja opittu antoi hyviä valmiuksia myös naivistiseen ilmaisuun. Enää ei vain tarvinnut stressata itseään oikeilla mittasuhteilla, perspektiiveillä saati väriopeilla, vaan jatkossa saattoi paneutua työskentelyyn mahdollisimman omaperäisesti.

Maalaan lähes päivittäin. Työskentelen useita tunteja päivittäin, sillä alle 20 työtunnin ei valmistu yksikään työ. Mulla ei ole mitään tarkkaa suunnitelmaa työtä aloittaessani, vaan se kehittyy tehdessä. Välillä on pidettävä tuumailuhetkiä, kuinka homma jatkuu. Aloitan maalaamisen vasta iltapäivällä ja lopetan usein vasta kahden aikaan yöllä. Samalla kuuntelen äänikirjoja. Eihän tämä onnistuisi, jos aamulla pitäisi lähteä töihin…

Työvuosiensa vapaahetkinä Hämäläinen teki erilaisia käsitöitä, ja eläkkeellä hänellä on yllin kyllin aikaa maalaamiseen.  Käsitöillä ja maalauksilla on myös tärkeä yhteys, joka liittyy pitkäjännitteisyyteen ja kärsivällisyyteen.

Olen sellainen nyhertäjä ja pyrin tarkkaan lopputulokseen oli kysymys sitten puukosta, korusta, villasukista tai salaattiottimista. Vaikka olenkin pikkutarkka, en oikein viitsi seurata tarkkoja ohjeita jonkin tuotteen tekemisessä.

Naivistina Marja Hämäläinen nauttii siitä, ettei valmiita ohjeita ole ollenkaan. Usein tapahtuu niin, että jokin arkinen tapahtuma kodin piirissä sysää mielikuvituksen liikkeelle. Jos se ei jätä naivistia rauhaan, se seuraa mukana ateljeeseen ja ilmestyy kymmenien työtuntien jälkeen katsojien koettavaksi.