Pirjo Alatalo

PIRJO ALATALO

s. 1958

Asuu ja työskentelee Hämeenlinnassa.

Pirjo Alatalon isä Tuomo Alatalo oli taiteilija, joka tunnettiin erityisesti lappiaiheisista maalauksistaan. Vaikka lapsia ei erityisesti kannustettu taideharrastukseen, siitä jäi vahva muistijälki. Vuosikymmenten kuluttua Alatalo tarttui siveltimeen ja alkoi maalata.

Hän vähän ihmettelee itsekin, kun hän vasta 48-vuotiaana meni ensimmäiselle taidekurssille. Sen jälkeen erilaisia kursseja on ollut runsaasti, ja niiden lisäksi myös kolmivuotinen Aikuisten kuvataiteen perusopetusjakso Vanajaveden opistolla vuosina 2008–2011 oli tärkeä. Taiteen tekemisen opiskelua täydensivät taidehistorian opinnot avoimessa yliopistossa vuosina 2011–2012.

Usein erilaisten taidekurssien moninaisuus tuottaa teknistä edistymistä ja runsaasti vaihtuvien opettajien vaikutuksesta toteutuneita tyylikokeiluja, minkä vuoksi oman persoonallisen ilmaisun tavoittaminen jää toissijaiseksi. Pirjo Alatalon kohdalla tilanne on täysin päinvastainen. Ehkäpä yksi syy siihen on naivismissa, joka on hänen maalaamisessaan toiminut kuin kivijalkana ja sen kautta uudet opit ja vaikutteet ovat sovittautuneet mukaan yksilölliseen näkemykseen.

Alatalon määrätietoisesta opiskelusta kertoo myös hänen omintakeinen mutta täsmällinen määritelmänsä maalaustensa tyylistä: kubistis-ekspressiivinen naivismi.

Opiskeluaikoina opettaja sanoi tyyliäni ekspressiiviseksi. Värien käyttöni on runsasta ja voimakasta. Ja voiko töitäni sanoa kubistisiksi, kun hajotan aihepiiriä maalauksissani täysin mielivaltaisesti. Käytän myös paljon erilaista viivaa maalauksissani. Naivismia en alkuun tunnistanut, vaikka joku jo aiemmin sanoi töitäni naivistisiksi.

On totta, että taidehistoria jäsentyy tarkasti rajattuihin tyyleihin. Liian usein unohtuukin, että taiteilija ei välttämättä kunnioita tyylirajoja, vaan ylittää niitä luovuutensa oikeutuksella aina kun tuntee siihen tarvetta. Pirjo Alatalon maalaukset ovat monityylisiä ja samalla omatyylisiä. Naivismin kannalta on oikeastaan hyvä, että taiteilija ei ole tunnistanut sitä omakseen. Sehän osoittaa vaan, että se on maalausten ydintä, jota ei ole kursseilla opittu.

Voihan olla, että em. tyylien valpas yhdistäminen on hioutunut sopivaksi nimenomaan laajaan maalaussarjaan, jossa aiheena ovat kirkot. Seuraavassa teemassa tyylien suhde saattaakin olla jo ratkaisevasti erilainen.  Taiteilijan mukaan taidehistoriaa opiskellessaan häntä ei kirkkotaide kiinnostanut ja siksi hän ei ikinä uskonut, että joskus maalaisi juuri niitä. Hän ihmettelee, oliko kyseessä sattuma vai johdatus, kun hän sai idean soveltaa teemaan nimenomaan kubistista rakennetta. Sen jälkeen työskentely alkoi tuntua yhä mielekkäämmältä. Nyt hän on maalannut kirkkosarjaa viiden vuoden ajan ja Naivistit Iittalassa -näyttelyihin on valmistunut toistakymmentä teosta.

Käyn valokuvaamassa kirkon sekä sisältä että ulkoa. Kuvaan myös hautausmaalla. Joskus löydän kauniin epäsymmetrisen puun tai hylätyn ja kolhitun hautamuistomerkin. Innoissani olen, jos löydän jonkun tekstin tai sanoman teokseeni. Sellainen on esimerkiksi Tampereen tuomiokirkon kellotapulin kellon teksti; rauhaa vain, rauhaa vain, kaipaan matkallain. Sanoista löytyy lohtua elämään. Yleensä en suuremmin luonnostele töitäni, vaan alan suoraan hahmottelemaan kankaalle. Kirkko on pääasia, ja seuraavaksi alan sovittelemaan löydöksiäni/aiheita kankaalle.

Taiteilija korostaa värien suurta merkitystä taiteessaan:

Rakastan värejä. Värit ovat musiikkia aivoilleni. Piirtäminen on minulle tylsää mutta pakollista. Kun pääsen värien vaiheeseen, aika menee kuin siivillä. Valkoinen pohja on minulle tyhjä, merkityksetön, siksipä käytän voimakkaita pohjavärejä. Suosikkivärejäni ovat tällä hetkellä punainen ja oranssi. Sinisen ja vihreän sävyt näkyvät myös töissäni. Vältän työskentelyssäni keltaista, ruskeaa ja mustan sävyjä.

Kolorismin keskeisyys tulee esiin myös taiteilijoissa, joita Pirjo Alatalo ihailee – Reidar Särestöniemi ja Wassily Kandinsky. Tällä hetkellä myös kubismin mestarit merkitsevät paljon, vaikka heillä väri sai myös alistua itse rakenteelle – Pablo Picasso, Georges Braque ja venäläinen Aristarh Lentulov.

www.instagram.com/pirjoalatalotaide/