Pirkko Pullinen-Valtonen – naivisti huomaamattaan
Pirkko Pullinen-Valtonen on työskennellyt koko elämänsä kuvien parissa. Hän harrasti jo opiskeluaikana mainosten tekemistä ja piirtämistä tuottaen myös kuvia ystävien seinille.
Lahdessa koulunsa käynyt Pirkko opiskeli Helsingin yliopistossa biologiaa, kun sai osa-aikaisen työn Suomen Lähetysseuran kuvittamossa. Samana vuonna, vuonna 1973 hän vaihtoi opiskelunsa suuntaa ja siirtyi Taideteollisen korkeakoulun graafiselle iltalinjalle.
– Opiskelin linjalla neljä vuotta, mutta lopputyö ja valmistuminen jäivät. Työt kuvittamossa jatkuivat kaksikymmentä vuotta, hän kertoo.
Siitä pitäen Pirkko Pullinen-Valtonen on julkaissut lehtien ja kirjojen kuvituksia, kortteja, joulukalentereita, karttoja, diasarjoja, julisteita ja paperinukkeja.
– Kuvitusten piirtäminen ja maalaaminen sujui minulta parhaiten tusseilla, kynillä, liiduilla ja vesiväreillä, ennen kuin tietokone tuli mukaan työvälineeksi.
Joulukortteja hän on tehnyt muun muassa Suomen Lähetysseuralle, Tuomasyhteisölle ja Helsinki Missiolle.
Tuomasmessun vuonna 1996 julkaisemassa kortissa oli ensimmäisen kerran cityenkeleitä. Ne saivat alkunsa aviomies Jukka Valtosen piirtämästä enkelistä ja hänen ideoimastaan Citytuomaat-enkelilogosta, jonka originaalin Pirkko Pullinen-Valtonen piirsi puhtaaksi.
Toisen puolen työurastaan Pullinen-Valtonen on toiminut miehensä Jukan kanssa mainosalan yrittäjänä. Aikaan mahtuu kaksi yritystä. Mainostoimisto Motiivi Oy lopetti toimintansa 2003, ja pariskunta siirtyi eläkkeelle Mainostoimisto Johanneksenleipäpuu Ky:stään vuonna 2013.
– Mainostoimistotyömme oli lähinnä graafista suunnittelua, lehtien, kirjojen, julisteiden ja esitteiden kuvitusta ja taittoa sekä valokuvausta.
Pirkko Pullinen-Valtonen sai usein kuulla kuvitustöidensä olevan tyyliltään naivistisia, vaikka ei tarkoituksellisesti piirtänyt naivistiseen tapaan.
– Vasta myöhemmin huomasin, että on olemassa naivistinen tyylisuunta ja naivistitaiteilijoita. Puupiirrosten tekeminen ja enkelijoulukorttien tekeminen kypsyttivät minut naivistisen suunnan tekijäksi, hän sanoo nyt.
Pirkko Pullinen-Valtonen toimi 1990-luvun lopulla jonkin aikaa Itä-Helsingin Taideseuran Torstaigraafikoissa. Hän oli mukana näyttelyissä Vuosaaren kirjastossa, Porvoossa ja Riihimäellä.
– Niihin aikoihin olin mieltynyt puupiirrosten tekemiseen. Vuoden 2010 paikkeilla tein tietokonekuvitusta Illustrator-ohjelmalla ja animaatioita Flash-ohjelmalla Joulupukin muistelmat -projektissa.
Hän kertoo aiemmin mieltäneensä naivistisen taiteen kuvastoksi pulleat mies- ja naishahmot, joiden piirtäminen ei oikein istunut omaan tekemiseen.
– Muutimme maakuntakierroksellamme aivan sattumalta Iittalaan 2011. Käynti Naivistit Iittalassa -näyttelyssä avasi silmiäni naivismille uudella tavalla. Samoihin aikoihin aloin maalata ensin öljyväreillä ja sitten akryyleillä. Naapurit näkivät töitäni, ja kehottivat tarjoamaan niitä Naivistien näyttelyyn, Pirkko Pullinen-Valtonen kertoo.
Vaikka oli ajatellut ensin muutaman vuoden maalata, hän rohkaistui tarjoamaan töitään Naivisteille. Ensimmäisen kerran hänen töitään olikin Naivistien joulunäyttelyssä 2012.
Pirkko Pullinen-Valtonen kertoo olleensa luonnonsuojelija koko elämänsä. Eläimet ovat aina olleet hänelle tärkeitä. Usein kankaalle tallentuu edesmenneitä lemmikkejä, kissoja ja koiria.
Hänen eläimensä tunnistaa lempeistä silmistä ja rakastavasta katseesta, joka tuntuu sydämessä asti. Hänen eläimensä eivät kuitenkaan koskaan tee mitään sellaista, mikä ei niille lajityypillisesti istu. Hän ei siis istuta eläimiään kahvipöytään pitelemään kahvikuppeja tassuissa tai sorkillaan, eikä pue niille vaatteita päälle. Vain sirkusnorsulla voi olla sirkusnorsun vaate selässään.
Pirkko Pullinen-Valtosen kissat loikoilevat unikkopellossa, kissan kaiken tietävä ja näkevä katse silmissään. Variksenpelätti on enemmänkin varismagneetti, ja metsän eläimet näyttäytyvät piiloistaan hääparille ja heidän vauvalleen.
Hänen maalauksensa ovat usein täynnä yksityiskohtia, vahvoja värejä ja ääriviivoja, ja lohdullisen vinksottavia perspektiivejä. Enkelin unta vartioi suuri leijona, ja joutsenemon selässä poikasten joukossa on yksi pieni enkeli. Hyvin usein maailmaa katsellaan lintu- tai enkeliperspektiivistä.
Pirkko Pullinen-Valtonen käyttää kaksoisnimeään erottuakseen muista Pirkko Valtonen -nimisistä kuvantekijöistä. Asuu ja työskentelee Iittalassa.
Hän on ollut mukana Iittalan Naivistien joulunäyttelyissä 2012 ja 2014 ja kesinä 2015–2018. Osallistinut Varkauden naivistinäyttelyyn (Galleria Väinölä) kesinä 2017–2018. Mukana myös Galleria Marian Talvipuutarhassa 2016–2017, ja Katowicen Art Naif -näyttelyssä Puolassa 2017.
Lisäksi osallistunut muutamaan muuhun ryhmänäyttelyyn parin viime vuoden aikana.
Kotisivut: https://cityenkeli.wordpress.com/
Teksti Susanna Mattila
Kuvat Pirkko Pullinen-Valtonen ja Susanna Mattila