Reijo Kivijärvi

REIJO KIVIJÄRVI

s. 1955

Asuu ja työskentelee Soinissa.

Kun Reijo Kivijärvi lähestyi 60 vuoden ikää, hän kirjoitti itsestään ja taiteestaan kirjan, Elämäni on taiteilua. Taiteilijahistoriikista käy selville, kuinka hän jo pienenä poikana oli kiinnostunut kuvakirjoista ja sarjakuvista. Hän alkoi piirtää sarjakuvia kaupan käärepaperiin, jonka moni muukin suomalainen taiteilija muistaa olleen korvaamaton materiaali aikana, jolloin kaikesta oli puutetta.

Ehkäpä piirtämisinnostus olisi jäänyt unholaan, mutta kun Kivijärvestä tuli taiteilija, se onkin merkkinä taiteellisen lahjakkuuden ja innostuksen ensimmäisestä idusta. Nuoruudessaan Kivijärvi oli töissä teurastamossa, huonekalutehtaassa ja rakennuksilla. Sotaväen jälkeen hän muutti Turkuun ja kouluttautui ammattimieheksi telakalle. Vapaa-aikoinaan hän piirteli ja päätti sitten hankkia öljyvärit.

Reijo Kivijärvi on todennut, että muissa töissä hän oli aivan kuin itseltään hukassa ja siksi elämä oli aika levotonta. Kun hän alkoi maalata, tilanne tasapainottui. Alkuvaiheessa hän maalasi miniatyyrejä, joiden aiheina olivat maisemien lisäksi näkymät Turun Käsityöläismusesosta. Hän huomasi pian, että ihmiset olivat kiinnostuneita hänen taiteestaan ja maalauksia meni myös kaupaksi, joten hän oli valmis siirtymään seuraavaan vaiheeseen. Turhia aikailematta hän päätti vuonna 1981 lopettaa työt telakalla ja antautua vapaaksi taiteilijaksi.

Varhaista päätöstä ei ole ollut syytä katua: – Läheiset kauhistelivat, mutta uskoin itseeni. Vuonna 1986 Reijo Kivijärvi muutti Soiniin. Hän osti pientilan, jonka navettaan hän remontoi ateljeen. Edelleenkin hän maalasi maisemia, mutta muuton jälkeen rinnalle tulivat naivistiset maalaukset. Maisemissaan hän on ulkoilmamaalari, millä on ollut vaikutusta myös naivististen töiden maalauksellisuuteen ja luonnonmukaisiin valovaikutelmiin. Naivistit Iittalassa -näyttelyyn hän osallistui ensimmäisen kerran vuonna 1994 ja sen jälkeen joka kesä.

Naivismissaan Reijo Kivijärvi on kuin kansankuvaaja. Hän on kokenut maaseudun voimakkaan rakennemuutoksen ja luonnehtiikin itseään kadonneen maalaiselämän kuvaajaksi: – Teoksissani kuvaan paljolti sitä jo kadonnutta maaseutuelämää, jota näin ympärilläni lapsuudessani.

Vaikka muutos on ollut traaginen, Kivijärvi höystää kuvaustaan naivistille ominaisella huumorilla. Tarkkaavainen katsoja ja lukija voi löytää yhtäläisyyksiä hänen pohjanmaalaisesta elämänmuodosta ammentavien maalaustensa ja pohjoiskarjalaisen Heikki Turusen maalaisromanttisten kirjojen välillä. Turunen on sanonut tehneensä parhaat kirjansa lapsuuden ja nuoruuden muistoistaan, ja niin on myös Kivijärven taiteen kohdalla. Lapsuutensa hän vietti Evijärvellä Särkikylässä.

Kivijärven naivistisen taiteen yksi erityispiirre liittyy vanhoihin rakennuksiin, joilla on usein yhtä tärkeä rooli maalauksissa kuin niissä esiintyvillä ihmisilläkin. Pihapiirit ovat myös kansatieteellisen tarkkoja kahdellakin tavalla. Taiteilija on palannut lapsuutensa ympäristöön ja tarkentanut muistiaan. Yhtä merkittävää on 1990-luvulla alkanut innostus kerätä vanhoja rakennuksia, koneita ja työkaluja, jotka aiheen niin vaatiessa ilmestyvät myös tauluihin.

Keräilyharrastus ja perinnerakentaminen synnyttivät myös idean kesätapahtuman, Wanhan ajan päivien, järjestämiseen. Tapahtuma kasvoi 20 vuoden aikana niin suosituksi, että Kivijärvi huomasi ennen pitkää oman taiteen tekemisen jäävän toissijaiseksi. Siksi hän päätti lopettaa tapahtuman ja keskittyä maalaamiseen vuoden valoisimpana aikana. Edelleenkin taiteilijan pihapiirin vanhat rakennukset ovat ihmisten nähtävissä, kun he vierailevat taiteilijan kesänäyttelyssä hänen navetta-ateljeessaan.

www.reijokivijarvi.net