Ritva Korhonen

RITVA KORHONEN

s. 1961

Asuu ja työskentelee Nivalassa.

Ritva Korhonen muistelee, että innostus hakea koristeveistäjän koulutukseen sai alkunsa siitä, kun kotipihasta kaadettiin vanha omenapuu.

Minua se säälitti ja niinpä aloin veistää omenapuuhun kasvoja. Huomasin, että veistäminen sopii minulle.

Reaktio oli enteellinen, sillä siitä alkoi hänen kiinnostuksensa veistämiseen. Hän opiskeli vuosina 1992–93 koristepuusepäksi Teuvalla, mutta ennen sitä hänen piti suorittaa konepuusepän tutkinto.

Käytännössä koristepuusepän ammatti poikkesi kuitenkin ratkaisevasti traagisen omenapuun taiteellisesta pelastusyrityksestä.

Koristeveistossa veistettiin paljon kelloja ja peilinkehyksiä. Halusin veistää itse piirtämieni kuvien mukaan!

Veistäminen kiinnosti Ritva Korhosta edelleen, mutta työn mekaanisuus ei ennen pitkää sopinut hänelle ollenkaan. Siksi hän alkoi suunnitella ratkaisua, jossa hän voi rutiinien sijasta hyödyntää yksilöllistä luovuuttaan. Vuonna 2005 hän perusti oman yrityksen, joka sai kuin omenapuun tarinaa jatkaen nimen Sateenvarjopuu.

Kodin autotalliin rakennetussa pienessä verstaassa alkoi syntyä uniikkeja puuesineitä. Korhosen spesialiteetti oli pienille tavaroille tarkoitettu Aarrekaappi, jonka voi kiinnittää seinälle kuin taulun. Aarrekaappi viestitti uudelle omistajalleen siitä, että hänellä on täysi oikeus satuun ja fantasiaan myös arjen keskellä.

Ritva Korhonen on todennut olleensa elämässään hyvin vaihtelunhaluinen. Yksi vuosikymmeniä yhdistävä piirre on kuitenkin taide, jonka tärkeydestä itselleen hän on tullut yhä vakuuttuneemmaksi.

Hevosten vuoksi taidekoulu jäi nuorempana käymättä ja siksi olen käynyt Pohjoismaisen taidekoulun Kokkolassa nyt myöhemmin.

Korhonen valmistui taidekoulusta vuonna 2015. Tällä hetkellä hän sekä maalaa että tekee puureliefejä.

Samanaikaisesti minulla on monta työtä tekeillä. Välillä maalaan ja välillä veistän.

Vuorottelu synnyttää visuaalista yhteyttä tekotapojen välille. Myös puuteokset on viimeistelty maalaamalla.

Maalaan työt vaihtelevasti vesiväreillä, petsillä, perinnemaaleilla ja akryylilläkin joskus. Lopuksi vahaus.

Teostensa aiheita Ritva Korhonen ei etsi omaa elämänpiiriään kauempaa. Hän voi myös ryhtyä maalaamaan ilman täsmällistä aihetta ja löytää maalauspinnasta erilaisia hahmoja, joita alkaa täsmentää. Tässä spontaanisti alkavassa menetelmässäkin hän lopulta päätyy kuvaamaan ihmisiä, eläimiä ja kasveja.