Sirkka Koivula

SIRKKA KOIVULA

s. 1948

Asuu ja työskentelee Laukaalla.

Sirkka Koivula on syntynyt Laukaalla Keski-Suomessa. Synnyinkodissaan hän on viettänyt kesälomiaan. Jo muutaman vuoden ajan hänellä oli ollut mahdollisuus asua siellä muinakin vuodenaikoina, kunnes hän teki ratkaisevan päätöksen ja muuttui virallisesti helsinkiläisestä laukaalaiseksi. Sillä on merkittävää vaikutusta myös hänen taiteeseensa: Tärkeät aiheet ovat kaiken aikaa läsnä.

Kotipaikka on naivistin paratiisi, jossa lapsuuden muistot sulautuvat nykyaikaan:

Vanhan maalaistalon miljööllä on ollut todella paljon annettavaa. Vanhat kannut, huonekalut ja ympäröivä puutarha pioneineen ja omenapuineen yhtä hyvin kuin luonnonniityt kukkineen ovat lapsuudesta asti kiehtoneet minua.

Laukaassa Koivula alkoi jo varhain harrastaa maalaamista, mikä antoi valmiuksia lähteä opiskelemaan pukusuunnittelua Lahden taidekouluun. Opiskelun jälkeen työelämä siirsi maalaamisen tauolle moneksi vuodeksi. Silti luova vire säilyi vahvana silloinkin, kun hän suunnitteli sukkia Suomen Trikoolle.

Koivula piti 1980-luvulla omaa galleriaa Helsingin Kalevankadulla. Galleria Biancassa hän kertoo tavanneensa runsaasti ”oikeita taiteilijoita”, mikä viritti myös henkilökohtaista suhdetta taidemaailmaan.

Silloin ajattelin, että ehkä minäkin joskus…

Sirkka Koivula muistaa, että hänen ensimmäisessä näyttelyssään Galleria Mariassa Helsingissä vuonna 2002 oli jo aavistus naivismia. Aikaisemmin hän oli maalannut akvarelleja vallalla olevan reseptin mukaan, runsaalla vedellä ja suoraan luonnonvaikutelmaan pyrkien.

Ennen pitkää sellaiset opit eivät enää ohjanneet hänen tekemistään. Siirtyminen naivismiin muutti tekniikkaa ja lähestymistapaa. Koivulan akvarelleissa on useita kuultavia väripintoja ja yksityiskohdat ovat syntyneet jo varsin kuivalla siveltimellä. Viimeistelyyn taiteilija saattaa käyttää myös guassiväriä. Välillä syntyy myös akryylimaalauksia.

Suora luonnonvaikutelma ei ole täysin poissa, mutta nyt taiteilija myös tunnistaa sen, miten aiheet liittyvät hänen elämäänsä. Sirkka Koivula aivan kuin ”kirjoittaa” omaa elämäkertaansa maalaamalla. Siihen ei tarvita sanoja ollenkaan: vanha kannu ja kimppu lähiniityn kukkia riittävät.