Tyyne Esko

TYYNE ESKO

Tyyne Esko (1920–2011) oli kokkolalainen naivisti ja ITE-taiteen klassikko. Hän aloitti uransa kauniiden kukkasten ja pohjalaistalojen kuvaajana. Kun palaute oli vaimeata, löytyi maalausten aiheiksi sosiaaliset epäkohdat. Arvostelun kohteeksi joutuivat vallanpitäjien ja poliitikkojen ahneus sekä ihmisten pöyhkeily. Tyyne Esko muutti kuviksi kokemuksensa raskaasta työstä, epäoikeudenmukaisuudesta ja köyhyydestä.

Hän maalasi myös runojen ja balladien innoittamana omia kokemuksiaan maalauksiksi. Niiden haaveellisessa tunnelmassa värien harmonia, tasapainoisuus ja tarkka rytmi säilyivät aivan yhtä lailla kuin rankemmissakin aiheissa.

– On hienoa saada Iittalaan esille yhtenäinen sarja Tyyne Eskon tärkeimpiä teoksia. Hänen teoksissaan valtaapitävät saavat huutia ja yhteiskunnan epäkohdat näyttäytyvät julmalla tavalla, sanoo kuraattori Veikko Halmetoja.

Naivismin talvi -näyttelyyn 2022–23 on teokset saatu lainaan Saarijärven museolta, johon Esko teki oman lahjoituksen elinaikanaan.

Protestimaalaukset

Tyyne Eskon rajuimmat ja omaperäisimmät kuvat ovat protestimaalauksia, joiden aiheet löytyivät hänen omista elämänvaiheistaan, politiikasta ja vallankäytöstä. Kolmen lapsen elättäminen onnettomassa avioliitossa ja raskas leipätyö siivoojana ovat taustoittaneet Eskon taiteilijanuraa, jonka hän aloitti vasta eläköidyttyään 1970-luvulla. Vaikka Tyyne Esko itseoppineena luokiteltaisiin outsidertaiteilijaksi, hän oli oman aktiiviaikansa hyvin tiedostava ja osallistuva tekijä. Hän piti näyttelyitä museoissa, gallerioissa ja muissa tiloissa, pyrki edistämään näkymistään ja haki apurahoja. New York Times -lehden näyttelyarviossa häntä verrattiin eurooppalaisiin symbolisteihin.

Protestimaalauksissaan Tyyne Esko leikittelee taitavasti mittasuhteilla ja sommittelulla, joka vaikuttaa intuitiiviselta, itseopitulta. Asiat esiintyvät arvoperspektiivissä: Iso tai isotteleva ihminen tai asia maalataan ylisuureksi ja pieni ihminen pikkuruiseksi. Taiteilijan omakuva, mummo valkea huivi päässään uskollisen Sami-koiran kanssa näkyy useimmissa teoksissa kääntyneenä selin katsojaan – kuin itsekin paikalla olemistaan todistaen: ”Olin paikalla, näin mitä tapahtui.” Monessa maalauksessa myös tapahtumat on kerrostettu vallan jaon järjestykseen: ylimpänä on vallankäyttäjä kätyreineen, alimpana kansa. Sommittelu teoksissa on symmetristä ja rauhallista, värienkäyttö hallittua ja harmonista.

Jotta kuvien tulkinta ei jäisi puolittaiseksi, usein mustalla värillä maalatut selittävät iskulauseet avaavat ja alleviivaavat teoksia. Kuvat ovat vahvasti myös moraliteettejä, moraalisia opetuksia esittäviä näkymiä.

Esittelyn lähteenä on käytetty Satu Itkosen kirjaa Kaikki piikkini jotka sain – Tyyne Eskon maalauksia  (Maahenki 2004, ISBN 952-5328-43-070.9)