Vaikea sanoin kuvata, miten tärkeä Iittala on ollut

Eino Viikilälle alkanut kesä on 25. kesä Naivistit Iittalassa -kesänäyttelyssä. Taiteilija juhlii tänä vuonna myös 70-vuotissyntymäpäiväänsä.

Naivistinen kuvanveistäjä Eino Viikilä on laskujensa mukaan käynyt sata kertaa Iittalassa. Hänelle alkanut kesä on 25. kerta näyttelyssä, joten Iittalassa käyntejä on tullut vuosittain neljä.

Neljännesvuosisadan aikana Viikilä kertoo tutustuneensa erilaisiin ihmisiin, jotka ovat näyttelyä pitäneet toiminnassa. Heinäset näistä tärkeimpinä. Näyttelyn kävijämäärällä on myös ollut vaikutuksensa.

— Näyttelyssä mukana olo merkitsi myös sitä, että tulin aika tunnetuksi. Kävijämäärä on niin suuri. Sen jälkeen ei ole tarvinnut niin kauheasti itseänsä markkinoida – minua on jopa etsitty, hän sanoo.

Lisäksi hän kertoo saaneensa Iittalan näyttelyn kautta paljon ystäviä, perhetuttujakin. Niin toisista taiteilijoista kuin asiakkaistakin.

— Kiva on ollut tehdä työt ja viedä ne sinne, ja tavata toisia taiteilijoita. Sellaisia ihmisiä, jotka ovat saman henkisiä — taiteen tekijöitä. Vaikea on sanoin kuvata, miten tärkeä näyttely on ollut.

Tänä vuonna Viikilän työt ovat pääasiassa koiria, jokunen karhukin on eksynyt mukaan. Siihen on syynsä, miksi hänen veistoksensa ovat pääasiassa koiria.

— Olen tehnyt kissojakin, mutta en sellaisella intohimolla kuin koiria. Pidän kissoistakin, mutta en ole intohimoinen kissaihminen. Koira ilmaisee hyvin ihmistä, kun ne ovat niin läheisessä yhteydessä toisiinsa, koira ja ihminen.

Viikilän koirat ovat mielikuvia koirista, mutta hänellä on viimeiset 25 vuotta ollut koira. Tänä keväänä tilanne on sikäli erikoinen, että ensimmäistä kertaa elämässään hänellä on kaksi koiraa, bostonin terrieri ja borderterrieri.

Hän kuvailee bostonin terrieriä hyvin älykkääksi tapaukseksi, kun taas borderterrierin avut ovat muualla. Molemmat koirat ovat hyvin nuoria.

— Bostonin terrieri oli ollut meillä vuoden, kun tuli sellainen tilanne eteen, että meille tarjottiin tätä borderterrieriä. Ajateltiin, että no kokeillaan. Ja tietäähän sen miten siinä käy. Koirat tulevat hyvin toimeen keskenään, Eino Viikilä kertoo.

Iittalan kesänäyttelyssä Viikilän työt ovat vallan keraamisia veistoksia, mutta kotikylässään Kuhmoisissa hän esittäytyy maalarina.

— Öljymaalausta olen herätellyt, ja 70-vuotisnäyttelyyn olen kuvannut kuhmoislaisia henkilöitä ja maalannut muotokuvia heistä. Taas ihan erilaista, mitä olen aiemmin tehnyt.

Myös Iittalassa on nähty Viikilän maalauksia Naivismin Talvessa pari talvea sitten. Kotikunnan näyttely on 70-vuotisjuhlanäyttely. Se avataan hänen syntymäpäivänään, 6. heinäkuuta. Näiden kahden näyttelyn lisäksi hänen töitään on esillä myös Keuruulla.

Ensi lauantaina Iittalan naivistinäyttelyssä Eino Viikilä on kutsuttu pitämään taiteilijoiden puheenvuoro.

— Tulen ilman koiria, hän huomauttaa.

Eino Viikilä tekee paitsi keramiikkaa ja öljymaalauksia, myös pronssivalua ja piirroksia. Pronssinvalantaan hänet tutustutti kuvanveistäjä Heikki Häiväoja, jonka kanssa taiteilijatoveruus syveni ystävyydeksi.

Juuri Häiväojalta hän sai ystävällisen tuuppauksen eläinveistosten suuntaan: ”Tee eläimiä, sä olet hyvä niissä!”

Eino Viikilä kertoo veistoksia syntyvän lähinnä kesällä, talviaikana taas tulee maalattua enemmän. Viikilän maalaukset ovat rauhallisia tunnelmaltaan, yksityiskohtien pipertäjäksi hänestä ei kuulemma ole.

— Veistokset sujuvat minulta helpommin. Tai ainakin ajattelen niin, että ne sujuvat helpommin, Eino Viikilä paljastaa.

Teksti: Susanna Mattila