Yhdessä ylöspäin kuvaa yhteisöllisyyttä ja toivoa
Naivistit Iittalassa -kesänäyttelyn kesän 2021 julistetaiteilija on Petra Heikkilä. Maalauksen nimi on Yhdessä ylöspäin. Heikkilä sai innoituksen villakoirien muodostamaan pyramidiin kuraattori Veikko Halmetojan tervehdysvideosta. Heikkilä on ollut mukana Naivistit Iittalassa -näyttelyissä vuodesta 2006.
Yhteisöllisyys on siirtynyt videopuhelujen ja videotervehdysten varaan myös naivismin maailmassa. Kuraattori Veikko Halmetojan videotervehdys joulukuun alussa Naivistit Iittalassa -kesänäyttelyn taiteilijoille liikautti Petra Heikkilän mielessä jotain perustavanlaatuisella tavalla.
“Veikon videotervehdyksessä oli yhteishenkeä nostattava viesti, joka sai minut heti maalaamaan. Mieleeni tuli sirkuskoirapyramidi. Videossa Veikko mainitsi villakoiransa, jolloin kuva loksahti kohdalleen päässäni. Villakoirat ovat sirkuskoiria ja sirkus on naivismin klassikko”, Petra Heikkilä pohtii.
Maalaus Yhdessä ylöspäin, jossa villakoirat ovat muodostaneet omintakeisen pyramidin, valittiin Naivistit Iittalassa kesänäyttelyn julisteen aiheeksi.
”Pyramiditemppu on sellainen, jossa jokaisella osallistujalla on ratkaiseva rooli rakennelman koossapysymisessä. Se kuvaa selviytymistä koronasta ja myös onnistunutta Iittalan kesää. Täytyy toivoa, että tilanne helpottaisi ja pääsisimme tapaamaan toisiamme ja vaihtamaan kuulumisia.”
Monen yhteisön onnea
Alusta asti Iittalan naivistinäyttelylle on ollut ominaista taiteilijoiden yhteenkuuluvuuden tunne. Itsekseen maalauksiaan tehneet taiteilijat ovat näyttelyyn päästyään kokeneet tulleensa osaksi samanhenkisten taiteilijoiden joukkoa. Yhteisöllisyys toteutuu kuvataitelijoiden kohdalla parhaiten näyttelyn avajaisissa, jotka jäivät väliin viime keväänä ja joita ei voida vieläkään järjestää.
“Esimerkiksi tamperelaisten naivistitaiteilijoiden kanssa olisi mukava hengailla, kun meitä samassa kaupungissa on kuitenkin useampia. Joku vuosi sitten vietettiinkin iltaa yhdessä, mutta nyt sellainen ei tietenkään onnistuisi”, Petra kertoo.
Yhteisöllisyyttä Petra on kokenut erityisesti oman kotinsa pihapiirissä. 110-vuotiaassa puurivitalossa voi jakaa ilot ja surut naapurien kanssa. Pihapöydässä voi grillata, soittaa kitaraa ja parantaa maailmaa, mutta toisaalta jokaisella on myös vapaus vetäytyä ja puuhata omiaan. Naapurustoissa voisi Petran mielestä ottaa asiaksi erityisesti näinä aikoina huomioida yksineläviä.
“Pihamiljöössä voi kysellä kuulumisia turvavälin takaa ja tarvittaessa naapuri voisi tuoda ostokset oven taakse. Ja mitä vielä voisikaan keksiä!”
Osallisuus oma missio
Vuosi on ollut Petran kiireisin. Hän on koulutukseltaan kuvataideopettaja, ja on nyt työskennellyt Linnainmaan päiväkodin taidepedagogina Tampereen kaupungin puolivuotisessa kokeilussa. Tässä työssä hän on päässyt toteuttamaan omaa suurta missiotaan: osallisuutta. Yhdessä päiväkodin eri ryhmien lasten kanssa uuteen päiväkotiin syntyi kolmen seinän suuruinen yhteisötaideteos.
Kolmen lapsen äitinä Petralla riittää vilskettä ja vipinää. Hän tunnustaa silloin tällöin kaipaavansa yksinoloa.
“Maalaamiseen tarvitaan aikaa ja rauhaa. Olohuoneen seinältä minua tarkkailevat ITE-taiteilija Enni Idin maalaamat kissat. Välillä mietin, millaista olisi elää yksin mökissä Idin tapaan ja maalata, maalata, maalata. Tauluja, tavaroita, huonekaluja, mökkiä, elämää,” hän pohtii.
Toisaalta Petra on omalla kohdallaan vakuuttunut siitä, että elämässä on ihan oma matematiikkansa: “Kun elämän jakaa, se laajentuu.”
Vanhemmat ovat aina olleet tärkeitä tukijoita ja kannustajia Petralle. Isänpäivän jälkeen tapaamiset jäivät kuitenkin tauolle pitkäksi aikaa. Viestittely puolin ja toisin on tärkeää.
Värejä ja ajankohtaisia teemoja
Petra Heikkilä tunnetaan Iittalan taiteilijoista sinä taitelijana, jonka muotokuvissa poseeraavat eläimet. Toisinaan värimaailma on ollut hyvinkin pelkistetty, jopa lähes väritön. Petraa muistelee jonkun asiakkaan kysyneen, onko tämä Petra masentunut, kun työt ovat niin värittömiä.
“Ei, en ole ollut masentunut. Ehkä tuo ajanjakso, jolloin maalauksia tulee tehtyä Iittalan näyttelyä varten on niin tumma ja synkkäsävyinen – marraskuusta maaliskuuhun. Tänä vuonna jätin viimeistelytöitä keväisille lomapäiville. Värejäkin löytyy teoksista, erityisesti sinistä ja punaista”, hän kertoo.
“Maalauksissani näkyy poimintoja ajankohtaisista teemoista. Kissa, joka halaa tietokonetta – maalauksen nimi on Etähali. Myös kulttuuritoimijoiden ahdinko on surettanut. Esiintymislavalla on satakielilintu, jolla on maski. Masked singer. Yhdessä maalauksessa on koira, jonka päähän on jumittunut koirankoppi kuin isoksi päähineeksi. Sen maalauksen nimi on Mökkihöperö.”
Mökkihöperöksi Petra tuntee itsensä Iittalan töiden maalaamisen jälkeen muulloinkin kuin korona-aikana.
“Sitä havahtuu joka vuosi, että kevät on tullut. Ruohonkorret alkavat kasvaa – yhdessä ylöspäin, yhdessä tuumin.”
Naivistit Iittalassa -kesänäyttelyssä vuodesta 2006
Petra Heikkilä asuu ja työskentelee Tampereella. Hänen muraalinsa Uusi lehti koristaa Iittalan hyvinvointikeskuksen seinää osana naivistista taidepolkua. Hän on onnistunut sujuvasti yhdistämään kuvataiteilijan, taidepedagogin, kuvakirjailijan ja äitiyden roolit. Paitsi päiväkodin taidepedagogina hän on työskennellyt kuvataidekoulussa ja kuvittanut toistakymmentä kuvakirjaa lapsille.
Naivistit Iittalassa -kesänäyttelyssä hän on ollut mukana vuodesta 2006. Kalevi Heinänen näki Petran kuvituksia esillä Forssassa, jonka jälkeen taiteilija sai kutsun näyttelyyn.
“Kävin Naivistinäyttelyssä kesäisin vanhempieni kanssa jo teinivuosina. Muutamia tuttuja pääsi näyttelyn taiteilijoiksi vuosien varrella. Olin onneni kukkuloilla, kun Kalevi Heinänen soitti ja pyysi mukaan kesänäyttelyyn. Kalevi ja Aira Heinänen loivat korkeatasoisen ja monipuolisen perustan Naivistit Iittalassa -instituutiolle.”
Teksti: Susanna Mattila