Nallen puhallus -maalauksen taustalla ovat lapsuuden leikit

Naivistit Iittalassa -säätiön kesänäyttelyn Taivas kattona julisteen on maalannut ihanien eläinhahmojen maalari, Kati Mikola.

Kati Mikolan maalauksissa on yleensä tarina taustalla. Hän ei kuitenkaan halua maalauksen nimellä paljastaa, minkälainen hänen tarinansa on. Mikola haluaa jättää katsojalle vapauden tehdä oma tulkintansa.

– Kun maalauksessa on enemmän porukkaa, voi tarinakin olla vaikka minkälainen. Oman tarinani haluaisin pitää salaisuutena. En aina onnistu siinä, mutta siihen pyrin.

Hyvin usein tarinat luotaavat jostain näkökulmasta lapsuuden tapahtumia. Niin myös Naivistit Iittalassa -kesänäyttelyn julisteeseen valittu Nallen puhallus. Maalauksessa suloinen nalle istuu puhalluskukkakedolla puhaltamassa voikukan hahtuvia ilmaan.

– Halusin tehdä mahdollisimman realistisen maiseman, johon voisi kuvitella itsekin menevänsä puhaltamaan puhalluskukkaa. Ja että maisema olisi myös mahdollisimman viehättävä, vaikka ei voikukista niin tykkäisikään. Lapsuudessahan puhalluskukkia puhallettiin, ja yleensä samalla toivottiin jotain, hän kertoo.

Alunperin maalauksessa ei pitänyt olla nallea ollenkaan, vaan ketunpoikanen. Jostain syystä kettu ei vain ottanut hahmottuakseen kankaalle. Niinpä aloitettu maalaus lojui hyllyllä pitkät ajat, ja taiteilija vilkaisi sitä välillä ihmetellen, mitähän tuostakin tulisi.

– Nalle tuli mieleen sitten vaikean mutkan kautta. Karhunpennuthan on aivan syötävän ihania, varsinkin kun ne seisoo kahdella jalalla ja melkein lähtevät kävelemään. Sitten kun päätin tehdä karhun ketunpoikasen tilalle, tuli maalauskin valmiiksi. Ihan kiva, että se valittiin julisteeseen, Mikola pohtii.

Karhumaalauksia Mikola on tehnyt ennenkin, satoja. Karhu oli yksi ensimmäisiä eläinhahmoja pupun ja ketun rinnalla. Vähitellen kolmikko ystävystyi, niillä oli yhteisiä ongelmia ratkottavanaan. Sitten ne alkoivat seikkailla yhdessä.

Vuosien kuluessa kolmikko on ehtinyt kokea jos minkälaisia seikkailuja ympäri maapalloa. Mukaan on tullut myös muita eläimiä. Esimerkiksi Monte Carlo -maalauksessa Timo Mäkinen ajaa Minillä ja mäyrä ottaa valokuvaa.

– Monte Carlo on hieno paikka, siellä korkealla. Olen käynyt siellä, tosin en Monte Carlo -rallin aikaan, Kati Mikola kertoo.

Uusin eläin maalauksissa on saukko. Iittalassa saukko on mennyt uimaan, mutta jäänyt tarkastelemaan, ovatko lakatut kynnet ehtineet kunnolla kuivumaan. Yhdessä maalauksessa Saukkoneiti on jäänyt rannalle katsomaan, kuinka ystävyskolmikko Kettu, Pupu ja Nalle lähtevät soutelemaan. Saukon voi nähdä myös pupun kanssa ongella.

– Saukko tuli mukaan kuvioihin viime kesänä. Se tuli ihan siitä, että minulla oli maalauksia esillä Kouvolassa, Kuusankoskella. Kymenlaakson maakuntaeläin on saukko, joten maalasin saukkoja kouvolalaisille, länsirannikolla Sauvossa asuva taiteilija kertoo.

Kati Mikola on kolmivuotisen taidekoulun käynyt muotokuvamaalari. Tilausmuotokuvia hän on maalannut jo 40 vuotta. Ateljee ja koti ovat samassa, isossa entisessä kansakoulurakennuksessa, johon mahtuu hyvin myös puoliso Lauri Lahtisen ateljee ja työt.

Eläinhahmojen maalaamisen Kati Mikola kokee vapauttavana. Eläimiä erilaisissa puuhissa maalatessaan hän kokee rentoutuvansa.

– Kukaan ei voi tulla sanomaan, että ei tuo kyllä ole yhtään näköinen.

Eläinhahmojen tekeminen on hauskaa, mutta totista työtä. Hahmot eivät tule ihan tuosta vaan, niitä täytyy miettiä. Myös Mikolan tekniikka vaatii aikaa, sillä hän maalaa useita kerroksia. Hahmo saattaa muuttua täysin maalauskertojen välillä, jopa ihan kokonaan eri eläimeksi, kuten kävi Nallen puhallukselle.

– Maalaan öljyväreillä, enkä ole kokenut tarvetta vaihtaa. Minulle öljyvärit on ehdoton materiaali, ihanteellinen, sillä aina voi maalata lisäkerroksen.

Naivistit Iittalassa -kesänäyttely on Kati Mikolalle tärkeä näyttely. Hän on ollut mukana vuodesta 2013, vain yksi kesä on jäänyt välistä. Hänelle tärkeää on se, että näyttelyssä käy paljon ihmisiä. On mukava viedä taulut esille, kun tietää, että moni käy ne katsomassa. Sen rinnalla myyntikin on sivuroolissa.

– Sitä ei voi kiistää, että Iittalasta myös ostetaan. Onhan se helpotus taloudellisesti olla mukana. Mutta ei sitä tyhjille katsomoillekaan viitsisi laittaa maalauksia esille. Iittalasta saa myös paljon palautetta, yleensä positiivista.

Mikolaa ilahduttaa, että naivistisen taiteen arvostus on kasvanut. Hänelle itselleen ei ole merkitystä, mihin kategoriaan kukin tekijä lasketaan kuuluvaksi. Mutta niin sanottujen varteenotettavien taiteiden nyrpistely itseoppineiden maalareiden taiteelle ei ole tuntunut hyvältä.

– Kun nähdään se arvo, sanomakin tulee aivan toisella tavalla esille.

Mikolalle itselleen maalauksissa tunnelma on tärkeä, ja se että tunnelma välittyy. Tarina voi vaihtua katsojan mukaan, mutta tunnelma on hänelle se vahva juttu, jonka hän haluaa välittää maalaamalla.

– Joskus onnistun siinä paremmin, joskus kehnommin. Mutta se on se, mihin töilläni tähtään, hän sanoo.

Naivistit Iittalassa – Taivas kattona -kesänäyttely on avoinna joka päivä klo 10–19, 28.8.2022 asti. Lue lisää: https://naivistit.fi/nayttelyinfo/